Kalle Rovanperä ja Oliver Solberg kesyttivät rallihistorian kovimman tykin hämmästyttävällä tavalla: näin nuorukaiset onnistuivat ennennäkemättömässä tempussa

Rovanperälle, 20, ensimmäinen WRC-autolla ajettu osakilpailu oli Rovaniemen ympäristössä ajettu Tunturiralli tammikuussa 2019. Viisi päivää voitonjuhliensa jälkeen Rovanperä ajoi elämänsä ensimmäisen MM-ralli-ek:n WRC-autolla vaikeimmassa mahdollisessa paikassa, Monte Carlossa.

Ja hän oli heti 0,7 sekuntia nopeampi kuin 9-kertainen maailmanmestari Sébastien Loeb.

– Kyllähän se totta kai ihan hyvältä tuntui. Monte on vaikea ensimmäiseksi WRC-kilpailuksi, ja, no, sehän on kalenterin vaikein kisa muutenkin. Kun siihen tulee vielä päälle uusi auto ja kaikkea, se ei todellakaan ole helppo tilanne. Mutta se meni silti ihan hyvin meiltä, Rovanperä muistelee MTV Urheilulle.

LUE MYÖS: Kalle Rovanperä ja Oliver Solberg ovat hämmästyttäneet WRC-auton ratissa – Jari-Matti Latvalalta kova arvio nuorista kuljettajista

”Ihan hyvin” tarkoittaa tässä tapauksessa yleiskilpailun viidettä sijaa. Loeb oli kuudes.

Solbergin, 19, oli määrä kilpailla tämä vuosi Hyundain R5-autolla WRC2-luokassa, mutta helmikuussa Rovaniemellä ajettuun Suomen MM-ralliin hän sai tallipäällikkö Anrea Adamolta yllätyskomennuksen pykälää suuremman auton ohjaimiin.

Jo toisella WRC-erikoiskokeellaan Solberg oli nopeampi kuin 7-kertainen maailmanmestari Sébastien Ogier. Ranskalainen jäi seitsemänneksi sijoittuneen Solbergin taakse myös yleiskilpailussa ajettuaan lauantai-iltana ulos.

– Sebillä oli huono lähtöpaikka perjantai-iltana, mutta voitin hänet lauantainakin, ja silloin meillä oli samanlaiset olosuhteet. Se oli ihan hullu juttu. Hän on sankarini, ja oli hienoa pelkästään seistä hänen rinnallaan ennen kilpailun alkua. Se, että sain ajaa häntä vastaan, oli hullua, Solberg kertaa MTV Urheilulle.

– Se oli mahtava kokemus ja paras kilpailu, jonka olen ajanut elämässäni.

Solbergin näytöt Rovaniemellä olivat niin vakuuttavat, että norjalaisen Mads Östbergin mukaan hänen ei pitäisi enää palata R5-auton rattiin. Solberg itse sanoo lyhyen tähtäimen tavoitteekseen WRC2-luokan mestaruuden, mutta hän ei kiistä, etteikö haluaisi mahdollisimman pian takaisin WRC-auton rattiin.

– Katsotaan. Taustalla on paljon suunnitelmia vetämässä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa saan ajaa toisen MM-rallin WRC-autolla. Ehkä ajan myös joitain kansallisia kisoja. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu.

Ikä on vain numero

Miten on mahdollista, että ei yksi vaan kaksi näin nuorta kuljettajaa ovat näin valmiita heti WRC-debyytissään? Rovanperän ja Solbergin kohdalla kyse on siitä, etteivät he ole kuljettajina ollenkaan niin nuoria kuin heidän ikänsä antaa ymmärtää.

– Mehän olemme kumpikin ajaneet tosi kauan jo ikäämme nähden. Aina ja tosi järjestelmällisesti ovat varmasti kummatkin tehneet uraa, että olemme valmiita, kun tulee se hetki, että pääsee ajamaan WRC-autolla. Siitä se varmaan johtuu; siihen on valmistauduttu koko ajan ja tehty taustatyöt hyvin, Rovanperä pohtii.

Solbergin mukaan nuorena voi kyllä roikkua mukana taisteluissa, mutta kisojen ja mestaruuksien voittaminen on kokonaan toinen asia.

– Voittamiseen tarvitaan kokemusta, ja se vie aikaa. Ogierilla ja kumppaneilla sitä on paljon. No, okei, Kalle johtaa MM-sarjaa! Se on jännittävää ja hauskaa meille nuorille, Solberg pyörittelee edellä mainittua kysymystä.

Rovanperä on ensimmäisen WRC-vuotensa aikana nähnyt käytännössä, mitä kokemus tarkoittaa. Hän sanoo jo huomanneensa omalla kohdallaan muutoksia, jotka ovat puhtaasti peruja siitä, että auto on tullut tutuksi.

– Kokemus auttaa tosi paljon ihan yksinkertaisiin asioihin. Itsellä se, missä olen mennyt eniten eteenpäin, on luotto autoon. Kun saa kilometrejä alle, ajamisesta tulee aina paljon helpompaa; tietää paremmin, mitä tehdä missäkin tilanteessa ja miten auto reagoi. Kun on vähän kilometrejä, tulee paljon yllätyksiä rallin aikana. Jos tulee keli tai olosuhde, jota ei ole ennen ollut ja jonka joutuu kokemaan ensimmäisen kerran rallissa, se on aina vähän hankalaa.

Iso hyppäys autosta toiseen

Molemmat korostavat, että R5-autosta WRC-autoon siirtyminen on iso askel, mutta niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, ykkösluokan autolla on jopa helpompi ajaa kuin pykälää pienemmällä menopelillä.

– Se on hieno fiilis, kun pääsee WRC-autolla ajamaan. Askel suorituskyvyssä ja kaikessa siinä, mitä kuljettajan pystyy autolla tekemään, on aika iso, Rovanperä kertoo.

– Periaatteessa itse ajaminen helpottuu aika paljon. WRC-auto on tehty siihen, ja sen myös tuntee. Voimansiirto ja kaikki käyttäytyy vähän paremmin, ja se on niin sanotusti nöyrempi ajaa. WRC:hän on jopa yllättävän helppo ajaa, mutta totta kai sitten, kun laitetaan paljon vauhtia ja kova kilpailu, niin onhan se tietenkin vaikeampaa se ihan äärirajoilla ajaminen. Sen viimeisen vauhdin löytäminen ja siinä pysyminen vaatii enemmän kuin R5:llä.

Yksi iso tekijä nykyaikaisissa WRC-autoissa, historian nopeimmissa ralliautoissa, on niiden aerodynamiikka, joka liimaa auton tien pintaan ennennäkemättömällä tavalla.

– Kovassa vauhdissa voi hyökätä paljon kovemmin, ja se antaa kuljettajalle lisää luottamusta. WRC-autossa on myös aktiivinen keskilukko ja muutamia muita juttuja, jotka auttavat. Tavallaan WRC-autolla ajaminen on helpompaa, mutta askel siihen, että saa siitä kaiken vauhdin irti, on valtava, Solberg sanoo.

– Oma ajotyylini sopii paremmin WRC-autoon. Tykkään ajaa siististi ja tehokkaasti. R5-autolla, ilman keskilukkoa, autoa täytyy jarruttaa enemmän mutkiin ja olla aggressiivisempi. WRC-autolla voi ajaa sulavammin.

Osaltaan tästä johtuen Lapin kovavauhtiset tiet tarjosivat Solbergille oivallisen paikan WRC-debyytille.

–  Kyllä, luulen niin. Mutta oli se sikäli myös vaikeaa, että en ajanut testeissä kovavauhtista tietä. Kovassa vauhdissa on helpompi aloittaa, koska ei tapahdu niin paljon ja olen myös tottunut siihen. Aerodynamiikkaan täytyi luottaa täysillä, olla sitoutunut kovassa vauhdissa, isoja poikia vastaan. Toki myös lumi auttaa verrattuna siihen, että olisin aloittanut asfaltilla.

Isät – taakka ja turva

Rovanperän Harri-isä ajoi MM-sarjassa 111 kilpailua ja voitti niistä yhden Ruotsissa 2001. Solbergin Petter-isä ajoi MM-sarjassa 190 kilpailua ja voitti niistä 13. Vuonna 2003 tuli maailmanmestaruus.

Ex-kuljettajien jälkikasvusta on kohistu rallipiireissä vuosikaudet. Niin Rovanperä kuin Solberg ovat saaneet tottua siihen, että heiltä odotetaan kilpailusta toiseen lähestulkoon ihmeitä.

– Totta kai ihmiset ovat aina odottaneet paljon, mutta olen kuitenkin pystynyt ihan hyvin vastaamaan niihin odotuksiin, en tietenkään aina, mutta suurimmaksi osaksi. Siihen voi olla ihan tyytyväinen, Rovanperä sanoo.

– Ei se ole tuonut mitään ylimääräistä stressiä. Minulla on omatkin odotukset aina niin korkealla, että siinä on jo tekemistä, että pääsee niihin omiin odotuksiin.

Rovanperän tekemisiä tarkasti seurannut Solberg kertoo suomalaisen toimineen hyvänä esimerkkinä mutta osaltaan myös aiheuttaneen paineita.

– Kallen suoritukset viime kaudella aiheuttivat ehkä muille nuorille paineita siitä, että pitää pärjätä yhtä hyvin. Hän on paras meistä nuorista. Yritän oppia häneltä ja tehdä parhaani. Hän on antanut uskoa siihen, että jo näin nuorena voi olla nopea. Se auttoi minua ensimmäisessä WRC-kisassani, kun tiesin, että Kalle on todella nopea. Minun piti vain tehdä parhaani ja katsoa, missä itse menen. Kalle antoi meille nuorille itseluottamusta.

On sanomattakin selvää, että kovien odotusten keskellä on suuresti hyötyä myös siitä, kun taustalla on joku, joka tietää omakohtaisesti sen, mitä kuljettajat käyvät läpi.

– Tavallaan olen erittäin onnekas ja minulla on valtava mahdollisuus. Minulla on isäni tuki, ja hän on erittäin kokenut. Se auttaa, ehdottomasti, pääsemään nopeammin tavoitteisiin. Hänellä on niin paljon kokemusta, että hän pystyy ohjaamaan minua oikeaan suuntaan. Se auttaa, se on pieni etu, mutta silti minun täytyy itse oppia omista virheistäni ja kulkea myös vaikeimman kautta. Mutta muutamat vinkit voivat auttaa minua olemaan heti nopea, Solberg sanoo.