Jussi Kärjen kommentti: Henkipatto kepusta tuli rakastettu ihannevävy – keskustan hallitustiellä yksi keskisuuri este

Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui, kun henkipatosta keskustasta tuli rakastettu ihannevävy. Ainakin se, että keskusta kärsi pahimman vaalitappionsa sataan vuoteen. Kukapa ei sellaista haluaisi kivaksi apupuolueeksi hallitukseensa. 

Uskon, että vasemmistoliiton, SDP:n ja jopa vihreiden riveistä kumpuavat lämpimät tunteet keskustaa kohtaan ovat ihan aitoja. Näin syntyisi paikkamäärältään vahva kansanrintamahallitus, joka olisi ideologisesti yhtenäisin esillä olevista hallituspohjista.

Sipilä ja Berner ja alkiolaisuus

Eduskunnan vasemmalla laidalla on myös vilpitön luottamus siihen, että keskusta on palaamassa oikeistolaisilta harharetkiltään alkiolaisille juurilleen, kun "paha" Anne Berner lähtee ruotsalaispankkiin ja "pahempi" Juha Sipilä häipyy jonnekin kulisseihin.

Tälläinen tulkinta, että puolueen linja olisi muodostettu yhdessä tai kahdessa päänupissa, halveksii keskustan vahvan kentän vahvaa tahtoa. Mutta kaikki keinot ja mielikuvat ovat sallittuja, kun keskustaa suostutellaan edes raapimaan hallituksen ovea.

Sen sijaan kokoomuksen moni haluaisi potkaista oppositioon hakemaan vähän nöyryyttä. Kokoomuksella on nimittäin käänteinen Midaksen kosketus, sillä sen rinnalla oleva hallituskumppani kuihtuu usein rusinaksi. 17,7 prosentin SDP on jo valmiiksi rusina, joten demareilla ei olisi enää varaa kutistua.

Kilpailevissa puolueissa on pantu myös merkille, että kokoomuksen uuden eduskuntaryhmän talouslinja olisi koventunut. Petteri Orpoa pidetään joustavana kompromissien neuvottelijana, mutta tämän takana ovat vahvistuneet kovien henkilökohtaisten äänimääriensä ansiosta Elina Lepomäen ja Antti Häkkäsen joukot.

Tämä herättää oikeasti huolta demarileirissä, kun kokoomus marssii tänään iltakuudelta hallitustunnustelijan luokse.

Viisi kipeää asiaa askarruttaa keskustaa

Kansanrintamahallituksen - nimi muuten kalskahtaa niin 70-lukulaiselta - tiellä tuntuu olevan eniten keskusta itse. On muutama asia, joita keskustan on vaikea ohittaa olankohautuksella.

1. Vaalitulos. Kansa halusi näpäyttää huhtikuun vaaleissa nimenomaan keskustaa, joka menetti yli 200 000 äänestäjän luottamuksen. Miinus 18 ei muuksi muutu.

2. Puolueen tulevaisuus. Hallituksessa puolueiden kannatus harvoin paisuu, varsinkin jos edessä on heikkenevä taloustilanne ja vaikeita päätöksiä.

Keskustan lähtölava on nyt todella alhaalla 13,8 prosentissa ja siitä se ei saisi enää pudota. Keskustalaisia jäytää pelko, voisiko puolueen kannatus alkaa neljän vuoden päästä jo yksinumeroisella luvulla raskaan hallitusvastuun jälkeen.

3. Perussuomalaisten pelko. Miten voitaisiin selittää sellainen hallituspohja, jossa perussuomalaiset olisivat ulkona hallituksesta ja keskusta sisällä hallituksessa. Ei ainakaan vaalituloksella. Se näyttäisi enemmän keskustalaisten takertumiselta valtaan.

4. EU-vaalit. Toukokuun EU-vaaleissa jatketaan siitä, mihin huhtikuun eduskuntavaaleissa jäätiin. Jos perussuomalaiset pullautetaan puoliväkivalloin ulos hallitusneuvotteluista juuri vaalien alla, se voi johtaa jonkinlaiseen eurojytkyyn. Seuraava gallup on mielenkiintoinen ja mielipidekyselyn ykköspaikka saattaa hyvinkin vaihtua.

5. Johtamisongelma. Eurovaaliehdokas, päätoimittaja Jouni Kemppainen kirjoitti blogissaan osuvasti rakennustyömaasta, jossa autokuski kysyi: "Kuka täällä johtaa?" Kirvesmiehet vastasivat: "Yhtä eppäillään."

Kemppainen vetää työmaalta yhtäläisyysmerkit nyky-keskustaan, kuka johtaa puoluetta hallituskeskusteluissa ja eurovaaleissa. Kemppaisella on vastaus ongelmaan: "Juha Sipilä sivuun ja Antti Kaikkonen kärkeen."

Samaa asiaa luulisi pohtivan myös hallitustunnustelija Antti Rinne, sillä pääministerin ja valtiovarainministerin toimiva yhteistyö on hallituksen selkäranka. Rinne tietää tämän edellisestä hallitusvisiitistään kokoomuksen Alexander Stubbin rinnalla.

Hallitustunnustelujen erikoisuus on, että kahden puolueen, keskustan ja vihreiden, puheenjohtajasta ei ole tässä vaiheessa varmuutta. Toinen valitaan kesäkuun puolivälissä, toinen syyskuussa.

Rinne saa kiitellä keskustaa kirittämisestä

Vastuullisena puolueena keskusta pitää kuitenkin oven hallitukseen pikkuriikkisen raollaan. SDP:n Antti Rinne saa kiittää isosti keskustaa, että vaalien suurin häviäjä sinnittelee yhä kirittäjänä kokoomukselle.

Hallituspohjan pitäisi olla valmiina tiistai-iltana, viimeistään keskiviikkoaamuna. Pitää muistaa, että valittu pohja ei välttämättä kuitenkaan ole vielä seuraava hallitus. Neuvotteluista tulevat äärivaikeat, jos kaikki kokevat olevansa korvaamattomia.

Käänteitä piisaa ennen kuin hallitus näkee päivänvalon. Eräs kyynisimmistä arvioista eduskunnan kuppilassa kuului, että ensin SDP aloittaa neuvottelut kokoomuksen kanssa punasinihallituksesta, sitten kokoomus marssii välillä ulos ja keskusta sisään, kunnes kokoomus palaa vähän nöyrempänä takaisin.

Ja toinen kokenut keskustalaisarvio kuului seuraavasti: keskusta on rökäletappiosta huolimatta valmis menemään hallitukseen, jos se saa itse kirjoittaa mieleisensä hallitusohjelman. Se tarkoittaisi maakuntia ja niitä jo muutaman kerran siirrettyjä maakuntavaaleja.