Vaalikampanjointi Ruotsissa on loppusuoralla. Tuleeko sosiaalidemokraattien Magdalena Anderssonista maan uusi pääministeri vai pääsevätkö ruotsidemokraatit ensimmäistä kertaa hallitusvaltaan? MTV:n Kitta Kohonen raportoi vaaleista Tukholmassa.
Vuoden 2022 vaalien jälkeen maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit, liberaalit ja ruotsidemokraatit kokoontuivat Tidön linnassa Västeråsin lähellä.
Siellä syntyi yhteistyösopimus, jonka pohjalta muodostettiin Ulf Kristerssonin kolmen puolueen oikeistohallitus, jota ruotsidemokraatit tukee valtiopäivillä.
Tidö-sopimuksen kautta ruotsidemokraateilla on huomattava vaikutusvalta politiikan sisältöön, mutta puolue on nyt lähempänä hallitusvaltaa kuin koskaan.
Sen tietää erittäin hyvin 21 vuotta ruotsidemokraatteja luotsannut Jimmie Åkesson.
Ruotsidemokraatit perustettiin vuonna 1988 ja sen juuret ovat äärioikeistolaisessa ja uusnatsiliikkeessä. Åkessonin astuessa johtoon puoluetta on "siistitty" eri tavoin. Monen ruotsalaisen mielestä ei kuitenkaan läheskään tarpeeksi paljon.
Pääministeri Kristersson puristi huhtikuussa kameroiden edessä Åkessonin kättä ja hymyili vaivautuneen oloisena. Ruotsidemokraateille oli annettu lupaus pääsystä hallitukseen. Kristersson puolestaan jatkaisi pääministerinä, mikäli vaalit voitetaan.
Ehkä Åkesson ei tämän jälkeen kyseenalaistaisi, ainakaan kovaan ääneen, kuka oikeistoblokkia oikeastaan johtaa.
Andersson vastaan Kristersson
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson on rakentanut loppukampanjansa yhden kysymyksen varaan: haluaako Ruotsi hallituksen, jossa on ministereinä kaksitoista ruotsidemokraattia?
Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson on vastannut tähän vaatimalla Anderssonilta takeita siitä, ettei mikään "terrorismin romantisoija, antisemiitti tai Putinin ystävä" pääse hallitukseen vasemmistopuolueen kautta.
Niin Andersson kuin Kristersson näyttävät tekevän vastapuolen liittolaisista vaalin tärkeimmän kysymyksen.
Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi saman puolen liittolaiset näyttävät olevan jonkinasteisessa sisällissodassa keskenään.
Liberaalit ja taktinen äänestäminen
Liberalien kannatusluku on pyörinyt vaalikauden lopussa kahden prosentin tuntumassa. Valtiopäiville pääseminen edellyttää neljän prosentin äänikynnyksen ylittämistä.
Viimeisimmässä TV4:n ja Novuksen mittauksissa puheenjohtaja Simona Mohamssonin liberaalit ovat nostaneet kannatustaan jo yli viiden prosentin.
Tieto liberaalien tippumismahdollisuudesta näyttää saaneen ruotsalaiset äänestämään taktisesti. Ruotsissa tähän on totuttu. Valtiotieteen professori Henrik Ekengren Oscarssonin mukaan joka viides ruotsalainen äänestää eri puoluetta kuin sitä, mistä todellisuudessa pitää eniten.
Halailevat puheenjohtajat
Samaan aikaan on ihmetyttänyt Mohamssonin ja Åkessonin outo halailusuhde. Puheenjohtajat ovat halanneet kameroiden edessä ainakin pariin otteeseen.
Mohamsson antoi liberaalien tuen ruotsidemokraattien pääsyyn seuraavaan hallitukseen, mikäli Tidö-puolueet pääsevät sellaista vaalien jälkeen rakentamaan.
Kun mielipidemittaukset vielä näyttivät liberaaleille noin parin prosentin kannatusta, halailukaveri Jimmie Åkesson totesi, että oikeistoäänestäjien tulisi hylätä liberaalit, mikäli puolue on 3. syyskuuta vielä alle 3,5 prosentissa mielipidemittauksissa.
Syyskuun alussa liberaalien kannatus oli 3,3 prosenttia, joten ruotsidemokraattien puheenjohtaja antoi liberaaleille armonaikaa.
Lukujen vielä noustua Åkesson totesi, että liberaaleja kannattaa äänestää, mikäli ilmastoasiat kiinnostavat.
Ehkä sen vuoksi, että liberaalit eivät saisi oikeistohallituksessa ilmastokysymyksiä juurikaan eteenpäin.
Kuluneen neljän vuoden aikana sävy ilmastokeskusteluissa on muuttunut, kertoo Dagens Nyheter -lehti. Tidö-puolueet kyseenalaistavat asioita, joista aiemmin vallitsi laaja yksimielisyys.
Sosiaalidemokraattien alamäki
Vaalikampanjointi oli sosiaalidemokraateille aluksi mukavan rentoa. Olihan punavihreiden sekä oppositioon kuuluvan keskustan etumatka peräti 10 prosenttiyksikköä. Syyskuun saapuessa etumatka on kuitenkin sulanut vain pariin prosenttiyksikköön.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtajan mukaan moni on pitänyt vaalitulosta itsestäänselvyytenä. Loppukampanjoinnissa Magdalena Anderssonin teemana ovatkin olleet usein ruotsidemokraatit.
– Jos katsotaan maailman levottomuutta, vastakkain ovat minun johtamani hallitus ja hallitus, jossa on kaksitoista ruotsidemokraattia, ja jossa ulkoministeri ja puolustusministeri ovat ruotsidemokraatteja, Andersson totesi vakavana.
Poliittista peliä
Hallituksen muodostaminen ei ole entiselle pääministerille helppoa. Sekä sosiaalidemokraatit että keskustapuolue pelkäävät, että kuva vasemmistopuolueesta riippuvaisesta punavihreästä hallitusvaihtoehdosta karkottaisi mahdolliset keskustalaiset äänestäjät.
Nähtävissä on poliittinen peli, jonka tarkoituksena on ollut hämärtää selkeän vasemmisto- ja oikeistovaihtoehdon välistä rajaa.
Andersson on nähty hymyssä suin hallituspuolue kristillisdemokraattien puheenjohtajan Ebba Buschin kanssa.
Elokuun lopussa Buschilta kysyttiin uutistoimisto TT:n haastattelussa olisiko tämä valmis missään olosuhteissa tukemaan Anderssonia pääministerinä.
– Sota, kriisi ja poikkeuksellinen tilanne. Silloin olen valmis kantamaan vastuuta Ruotsista, Busch vastasi.
Ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson kimpaantui tästä vastauksesta entistä enemmän ja vaati Buschilta vastausta siihen, mitä poikkeuksellinen tilanne käytännössä tarkoittaa.
Åkessonin julkisen kritiikin jälkeen Busch tarjosi ruotsidemokraattien puheenjohtajalle rauhaneleenä sokerikakkua.
SVT:n vaalitentissä syyskuussa Ebba Busch kommentoi hallitusasiaa seuraavasti.
– Ei ole minun tehtäväni auttaa Magdalena Anderssonia kasaamaan haaveiluhallitustaan.
Tällä viikolla Busch totesi, ettei lupaa Åkessonille yhtään ministeripaikkaa, vaikka Tidö-puolueet saisivat enemmistön vaalien jälkeen.
– Minulle ei esimerkiksi ole itsestäänselvyys, että SD:llä pitäisi olla ministeripaikkoja, Busch kirjoitti sosiaalisessa mediassa.
Sunnuntaina selviää, ketkä jäävät haaveilemaan ja ketkä voittavat vaalit.