Juice-musikaali itkettää ja naurattaa – taas

Kasaritähtien suosio ei himmene, siitä kertoo esimerkiksi Juice Taiteilijaelämää -musikaalin suuri suosio. Sama esitys veti tuhansia katsojia ensin manserockin kotiseudulla Tampereella, sitten se tuotiin Helsinkiin ja tällä kertaa Sappeen kesäteatteriin.

– Ensinnäkin oli suunnaton kunnia päästä tekemään itsensä maestron roolia. En yritäkään täydelliseen imitaatioon, vaan teen oman tulkintani Juice Leskisestä. Eleet ja kehonkieli alkavat olla hallussa, mutta varmasti yleisöstä löytyy sata ja yksi ihmistä, joiden mielestä Juice ei ollut tuollainen. Minun täytyy vaan pitäytyä ohjaajan kanssa sovitussa tavassa esittää miestä, kertoo pääroolin vetäjä Otto Kanerva MTV3:lle.

– Se kehonkieli on juuri sellainen ei-aerodynaaminen kuin Juicella eli hyvin on Otto ottanut sen hansikkaaseen, sanoo puolestaan käsikirjoittaja-ohjaaja Heikki Vihinen.

Kriitikot lyttää, yleisö tykkää

Juice-musikaalin ensi-ilta oli 12. kesäkuuta Sappeen kesäteatterissa Pälkäneellä.

– Tämä on vähän niin kuin välimaastossa Juankoski-Tampere eli ei kenenkään maalla. Ttäällä on hyvä esittää Leskisen biisejä ja tätä tarinaa Leskisestä, kertoo Vihinen.

Vihinen ohjaa samoissa maisemissa pian myös viidettä Kummeli-elokuvaa. Mies on tottunut siihen, että kriitikoilta tulee haukut, mutta yleisö tykkää.

– Jotkut tykkää, jotkut ei. On tullut tehtyä muitakin kriitikoiden lyttäämiä esityksiä, mutta jostain syystä ihmiset ovat tykänneet. En tiedä, ovatko ne hyviä vai huonoja. Siihen ei minun kannata ottaa kantaa, naureskelee Vihinen.

Vihinen tunsi vuonna 2006 kuolleen Juice Leskisen henkilökohtaisesti.

– En ollut lähipiirin ihminen, mutta tunsin hänet ja toki kirjoitin hänestä myös saamani kuvan perusteella. Hän oli mies, joka ei päästänyt lähipiiriään helpolla, mutta ei todellakaan itseäkään. Sellaisia kohtauksia tähän kirjoitin.

Roheampaa esitystä älyköstä

Otto Kanerva kertoo, että ilmaisullisesti kesäteatteriversio on vähän roheampi kuin aiemmat. Ilmeet ja eleet on tehtävä olosuhteiden mukaan, eikä homma ole niin totista kuin sisäteatterissa.

– Juice oli näkijä, mutta ehkä myös turhankin itsetietoinen itsestään, jopa näsäviisas ja pikkutarkka. Hyvinkin ristiriitainen persoona. Mutta myös lämmin. Siinä löysässä kropassa oli myös veitsenterävä puoli, ja asiat tuli loppuun saakka täysin veitsenterävästi eli todellinen älykkö, hehkuttaa Otto Kanerva.

Kasariaika iskee taas

1980-luku kiehtoo taas suomalaisia ja tuo monia nostalgisia muistoja.

– Minullakin oli sellainen leijonaharja siihen aikaan. Ja kai me suomalaiset olemme nostalgista kansaa. 80-luku oli sellainen manuaali- ja analoginen vuosikymmen – silloin vielä oltiin jotenkin kirjeiden ja normipuhelimien kanssakäymisen kanssa ihan erilaisissa sfääreissä kuin 90-luvulla tai 2000-luvulla. Ja kyllä silloin 80-luvulla oli tietysti tämä manserock-buumi, mitä olen tässä veivannut. Kyllähän silloin tehtiin hienoja biisejä, mietiskelee Vihinen.

Samaa mieltä ja nostalgian pauloissa oli myös yleisö. Sappeen kesäteatterin ensi-illassa oli useita katsojia, jotka näkivät esityksen toista kertaa.

– Olen Juice-fani, totta kai. Tekisi koko ajan mieli laulaa mukana, mutta ei kehtaa, nauraa Kirsi Urkko.

– Otto Kanerva pärjää Juicen roolissa ihan loistavasti, liikkeet ovat mainiot. Juice kakkonen, sanoo puolestaan Taru Koskivuori ja nostaa peukun pystyyn.

Ensi-iltayleisössä mukana oli myös Pate Mustajärvi, joka nauraen seurasi Janus Hanskin roolityötä.

– Hyvin on hallussa imitointi, mitä lie videoita on katsellut. Jännäähän se on katsoa itseä tuolla lavalla, naureskelee Pate Mustajärvi ja kertoo kovasti tykkäävän kesäteatterista.

Myös Juice Leskisen leski Sari Leskinen seurasi haikeana miehensä elämäntarinaa. Musta aurinko nousi jälleen, puhumattakaan Syksyn sävelestä tai Viidennestätoista yöstä.

Juice-musikaali Sappeen kesäteatterissa 12.6.-24.8.2013.

Lisää aiheesta Kymmenen uutisissa ja maanantain Huomenta Suomessa.