USA 2003. Käsikirjoitus ja ohjaus: Nancy Meyers. Tuotanto: Nancy Meyers ja Bruce A. Block. Kuvaus: Michael Ballhaus. Leikkaus: Joe Hustshing. Pääosissa: Diane Keaton, Jack Nicholson, Frances McDormand, Keanu Reeves, Amanda Peet, Jon Favreau. Kesto: 128 min.
Rikkaat ja menestyvät kaupunkilaiset kärsivät rakkaudesta ja sen puutteesta Nancy Meyersin (Mitä nainen haluaa) romanttisessa komediassa. Konsepti kuulostaa latteammalta kuin miksi se lopulta muodostuu: loistavien näyttelijöiden ja nasevan dialogin ansiosta elokuvaa seuraa muikein mielin.
Jotain annettavaa on loogista jatkoa tervetulleelle vastaliikkeelle, joka on viime vuosina herännyt Hollywoodissa: päälle viisikymppiset naisnäyttelijät protestoivat miesten dominanssia ja nuoruutta palvovia roolituksia vastaan. Sukupuoli- ja ikäkysymyksillä leikittelevän leffan keskeiseksi kummastelun aiheeksi muodostuukin, miksi älykkäät ja menestyvät naiset jäävät tietyn iän jälkeen niin usein yksin?
Kuuskyt ja -risaisella poikamiehellä Harry Sanbornilla (Jack Nicholson) on kaikki mitä hän voi kuvitella haluavansa: karismaa, rahaa ja joka kuukausi uusi ihana kainaloinen - tietysti kiinteäpeppuinen ja alle kolmenkymppinen. Nyt hän puristelee viehkoa Marinia (Amanda Peet), jonka kanssa huristaa urheiluautolla merenrantahuvilalle rakastelemaan. Mutta mitä tapahtuukaan, kun samaan paikkaan saapuu Marinin äiti, neuroottinen feministikirjailija Erica (Diane Keaton) siskonsa Zoen (Frances McDormand) kanssa? Sekasortoa tietty, ja hurja lemmenkaruselli, jota vauhdittaa Harry-oriin äkillinen sydäri.
Vastakkain ovat petollisiin miehiin pettyneet viisikymppiset naiset ja itseriittoinen köriläs, joka saa kantaakseen koko viheliäisen sukupuolensa taakan. Harryn kohtausta hoitavaa komeaa sydänlääkäriä Juliania (Keanu Reeves) kuolaavat kaikki muut paitsi hänen yllättävä lemmenkohteensa Erica. Kuka saa lopulta kenet, ja pääsevätkö kyyniset seeprat raidoistaan? Eli suostuuko sitoutumista kaihtava häntäheikki rakastumaan tai tiukkapipoinen hössö rakastumaan? Yllätyksiä elokuvalta on turha odottaa, mutta herkullista tilannekomiikkaa kyllä.
Romanttinen kepeily perustaa viehätyksensä keski-iän ylittäneen pääparinsa väliseen kemiaan. Jos sitä ei olisi, korttitalo kaatuisi. Mutta onneksi homssuisesti elostelevan Nicholsonin ja kiristävissä poolopaidoissa hysterisoivan Keatonin yhteiskohtaukset ovat silkkaa riemua. Sängyssä ja rantahietikossa peuhaavat veteraanit näyttävät aidosti viihtyvän keskenään - hetkittäin tuntuu kuin he unohtaisivat kameran läsnäolon ja vain antaisivat palaa.
Osastaan Oscar-ehdokkuuden ansainnut Keaton vetää huiput megalomaanisella itkukohtauksella, joka tuo vedet katsojan silmiin muista syistä. Raivokkaasti voliseva Erica naputtaa kyynelten kastelemalle paperille näytelmää tunnistettavasta luuseriäijästä joka vedättää naisia ja kuolee. Sydänveri herättää kadonneen inspiraation ja murtaa kaikki padot, ja tietysti näytelmästä kehkeytyy menestys.
Los Angelesista New Yorkiin ja kaihoisaan Pariisiin etenevä Jotain annettavaa on siis korostuneesti Naisten Elokuva - ja lähes pelkästään hyvässä mielessä! Jotenkin se arvattavuudessaankin onnistuu koskettamaan, ja aihe osuu virkistävästi maaliin.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Sandrew Metronome