José Mourinhon ja Internazionalen yhteisestä superkaudesta Euroopassa ja Italiassa on kulunut jo kymmenen vuotta. 2010 Mourinhon Inter voitti kaiken mahdollisen.
Pyöreiden vuosien kunniaksi Italian suurin urheilulehti La Gazzetta dello Sport on haastatellut nykyään Tottenhamia luotsaavaa Mourinhoa, joka herkistyi muistelemaan aikaansa Nerazzurrin misterinä.
Interin kevään 2010 muistettavin taistelu oli Mestarien liigan välieräkohtaaminen FC Barcelonaa vastaan. Mourinho muistelee hetkeä otteluparin toisesta kohtaamisesta Barcelonan kotistadionilla Camp Noulla.
Inter oli voittanut ensimmäisen ottelun Milanossa 3–1 ja oli tiukasti kuskin paikalla myös Barcelonassa, kunnes 28. minuutilla Interin Thiago Motta sai ulosajon taklattuaan Sergio Busquetsia. Kiistanalainen tilanne antoi Barcelonalle mahdollisuuden kiriin.
Pian tämän jälkeen Mourinho kävi kuiskaamassa jotain Pep Guardiolan korvaan jotakin.
– Kun Busquets oli kaatunut maahan aivan kuin hän olisi tyrmätty, seisoin meidän penkkimme ja Barçan penkin välissä siinä kohdalla, jossa Motta ajettiin ulos. Silmäkulmastani näin Barcelonan pelaajien juhlivan vaihtopenkillä kuin he olisivat jo voittaneet ja huomasin Guardiolan pyytävän Ibran (Zlatan Ibrahimovic) sivuun antaakseen hänelle taktisia ohjeita siitä, miten ottelua pitäisi pelata 11 pelaajalla kymmentä vastaan, Mourinho pohjustaa La Gazzettalle.
– Ainoa, mitä sanoin hänelle oli: "Ei kannata juhlia, ei tämä peli vielä ole ohi", Mourinho muistaa.
Ibrahimovicin elämäkerrassa esitetyn näkemyksen mukaan Mourinholla oli tuolloin henkinen yliote Guardiolasta.
"Urani mahtavin tappio"
Lopulta Inter kesti Barcelonan paineen vajaallakin pelatessaan ja hävisi ottelun vain 0–1. Tulos riitti finaalipaikkaan, jota Mourinho tuuletti keskellä Camp Nouta polvillaan ja sai tylyn vihellyskonsertin kotiyleisöltä.
– Se oli urani mahtavin tappio, koska me emme hävinneet 0–1, me voitimme (yhteismaalein) 3–2 eeppisissä olosuhteissa, Mourinho sanoo.
Sen kevään Interiä ja etenkin portugalilaispäävalmentajaa syytettiin negatiivisesta jalkapallosta, sillä joukkue lähestyi isoja otteluita usein erittäin puolustusvoittoisesti.
Mourinhon mukaan ottelua Barcelonassa ei ollut tarkoitus alun perin edes pelata aivan nähdyllä tavalla.
– Pelasimme klassista Mourinho-tyylistä puolustusvoittoista peliä Camp Noulla, mutta sitä ennen Barcelona oli jo hävinnyt 13, joten olimme ansainneet pelata heitä vastaan, miten tahansa halusimme. Sitä paitsi, jos (Goran) Pandev ei olisi loukkaantunut lämmittelyissä, hän olisi pelannut (Wesley) Sneijderin, (Samuel) Eto’on ja (Diego) Militon vierellä, Mourinho totesi.
Tasan kymmenen vuotta sitten pelatussa loppuottelussa Inter voitti Bayern Münchenin Diego Militon maaleilla lukemin 2–0.
Ottelu jäi Mourinhon viimeiseksi milanolaisseuran peräsimessä, sillä hän oli siirtymässä pysyvästi Real Madridin kotistadionille Santiago Bernabéulle, jossa finaali pelattiin.
Päätös lähdöstä oli Mourinhon mukaan syntynyt jo aiemmin.
– Päätin sanoa hyvästit jo Camp Noulla pelatun ottelun jälkeen. Tiesin jo silloin, että voitamme Mestarien liigan. (Interin puheenjohtaja Massimo) Moratti tiesi sen ilman, että minun tarvitsi edes sanoa sitä, Mourinho kertaa.
Mourinho nostaa Interissä saavutetun menestyksen korkealle urallaan. Tunnetasolla hän ei ole kenties saavuttanut vastaavanlaista enää, ainakaan Real Madridissa.
– Kymmenen vuotta myöhemmin, Interissä pidämme edelleen yhtä. Madridissa emme olleet koskaan niin onnellisia, Mou vertaa.
Real Madridissa saavutetun Mestarien liigan voiton jälkeen Mourinho kertoo olleensa enemmän onnellinen muiden kuin itsensä puolesta.