Harva oopperatähti on aloittanut uransa niin nuorena kuin espanjalainen José Carreras. Hän teki oopperadebyyttinsä 11-vuotiaana laulamalla kertojan osan de Fallan El Retablo de Maese Pedro -esityksessä Barcelonassa.
José-poika syntyi 5.12.1946 Barcelonassa Katalonian pääkaupungissa. Hän oli kolmesta lapsesta nuorin, ja lapsuus oli onnellinen. Josén musiikillinen lahjakkuus huomattiin jo varhain, ja hän pääsikin esiintymään mm. Mario Lanzan ja Giuseppe di Stefanon levyillä.
Musiikillisista lahjoistaan huolimatta José aikoi töihin perheen kosmetiikkayritykseen ja opiskeli sitä varten yliopistossa kemiaa. Hän otti kuitenkin myös laulutunteja ja voitettuaan kansainvälisen Verdi-laulukilpailun Parmassa Italiassa hän teki valinnan musiikin hyväksi.
Vuonna 1971 Carreras kutsuttiin Lontooseen. Hän teki kansainvälisen debyyttinsä esiintymällä Donizettin Maria Stuardassa Royal Festival Hallissa. Myöhemmin hänet kutsuttiin sinne laulamaan sekä Faustina että Mauriziona. Hän otti myös yllättäen osaa Donizettin Caterina Cornaroon. Carreras oli tullut Lontooseen kuullakseen Montserrat Caballen esityksen. Tenori, jonka piti laulaa tässä esityksessä, kuitenkin sairastui ja Carreras pyydettiin hänen tilalleen vain kahden päivän varoitusajalla. Vuotta myöhemmin hän lauloi Madama Butterfy -esityksessä New York City Operassa.
Metropolitan-oopperassa Carreras esiintyi ensimmäisen kerran Toscassa Cavaradossina vuonna 1974 ja myöhemmin samana vuonna mm. Lontoon Covent Gardenissa ja Milanon Scalassa 1975. Maailman valloitus oli alkanut. Vuonna 1976 Herbert von Karajan kutsui Carrerasin laulamaan Verdin Requiemin Salzburgin pääsiäisfestivaaleille. Miehet tutustuivat toisiinsa, ja heidän läheinen yhteistyönsä alkoi. Kahdentoista esiintymiskauden ajan he esiintyivät ja nauhoittivat yhdessä mm. Salzburgissa, Wienissä ja Berliinissä.
Vuonna 1991 José palasi Lontoon Kuninkaalliseen oopperaan, Covent Gardeniin, missä hän lauloi Samsonin osan oopperassa Samson ja Delilah. Samana vuonna hän kävi esiintymässä Japanissa, Etelä-Amerikassa, Saksassa sekä erityisen suositulla debyyttikiertueella Australiassa. Lisäksi hän esiintyi Wienin kaupunginoopperassa Leoncavallon I Pagliaccissa. Vuonna 1992 hän sai kunnian olla kotikaupunkinsa Barcelonan kesäolympialaisten avaus- ja päätösseremonioiden musiikillinen johtaja. Samana vuonna hän esiintyi Giordanon Fedorassa Zürichin oopperassa.
Uransa aikana José Carreras on laulanut oopperan lisäksi paljon espanjalaisia kansanlauluja ja italialaisia lauluja sekä esimerkiksi kappaleita tunnetuista musikaaleista. Ehkä parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan esiintymisistään Kolmen tenorin kokoonpanossa yhdessä Luciano Pavarottin ja Placido Domingon kanssa. Vuonna 1996 tenorit olivat maailmankiertueella. Samana vuonna Carreras kokeili siipiään elokuvassa Romanza Final.
Carreras on levyttänyt useita albumeita vuodesta 1984 alkaen. Hänen vuonna 1996 ilmestynyt sooloalbuminsa Passion on myynyt yli 500 000 kappaletta. Syksyllä 1997 ilmestynyt albumi My Romance on tuoreella otteella tehty kokoelma klassisia rakkauslauluja, jotka ovat tuttuja mm. opereteista. Lisäksi Carreras tehnyt mm. joululevyn yhdessä Natalie Colen ja Placido Domingon kanssa. Vuonna 1999 häneltä ilmestyi albumi Pure Passion, joka sisältää suosittuja popsävelmiä ja rakastettuja klassisia kappaleita. Niin ikään vuonna 1999 julkaistiin live-äänitys Sly samannimisen oopperan esityksestä.
Carrerasin elämää on varjostanut leukemia, joka diagnosoitiin vuonna 1987. José Carrerasin kansainvälinen leukemiasäätiö perustettiin vuonna 1988. Carreras itse johtaa säätiön toimintaa. Laulajan taistelusta sairautta vastaan on kerrottu myös hänen vuonna 1992 julkaistussa omaelämäkerrassaan José Carreras, Singing From the Soul.
Monet Carrerasin konsertit ovat nykyisin hyväntekeväisyyskonsertteja, joilla tuetaan leukemiasäätiön toimintaa. Vuonna 1990 Kolmen tenorin Rooman-konsertilla Placido Domingon ja Luciano Pavarottin oli alun perin tarkoitus toivottaa pikkuveli takaisin oopperalavoille sairauden jälkeen ja lahjoittaa konsertin lipputulot leukemiasäätiölle. Kolmikon suosio oli kuitenkin niin suunnaton, että he jatkoivat yhteisesiintymisiään sen jälkeenkin.
Nykyisin Carreras keskittyy erityisesti konsertteihin ja esiintyy korkeintaan yhdessä tai kahdessa oopperassa vuoden aikana. Vuonna 1998 hän esiintyi Zürichissä Wolf-Ferrarin oopperan Sly nimiroolissa ja seuraavana vuonna Washingtonin oopperassa samassa roolissa. Vuonna 2000 Carreras konsertoi ahkerasti eri maissa, mm. Yhdysvalloissa, Britanniassa, Puolassa, Kyproksella, Kreikassa, Romaniassa ja Portugalissa. Sly-ooppera vieraili Barcelonassa ja loppuvuodesta Torinossa Italiassa.
Syyskuussa 2000 tähtitenori antoi Moskovassa hyväntekeväisyyskonsertin, jonka lipputuloista osa lahjoitettiin sukellusvene Kurskin elokuisessa räjähdyksessä menehtyneiden 118 sotilaan perheiden tukemiseksi.
Kolme tenoria konsertoivat vuonna 2000 Yhdysvalloissa (mm. Las Vegas, Washington D.C.) ja Brasiliassa.
Vuosi 2001 lennätti Carrerasia jälleen maasta ja maanosasta toiseen. Vuoden aikana hän konsertoi mm. syyskuussa Norjassa (Oslo, Stavanger) ja Islannissa (Reykjavik), ja lokakuussa hän matkusti jo viidennen kerran urallaan Taiwaniin, missä myös Pavarotti ja Domingo ovat konsertoineet. Marraskuussa 2001 Carreras ja maailmankuulu brittisopraano Sarah Brightman antoivat yhteisen gaalakonsertin Moskovassa Bolshoi-teatterin kunnostustöiden hyväksi. Ensimmäisen kerran kaksikko esiintyi yhdessä Barcelonan olympialaisten avajaisissa 1992, jolloin he esittivät hitiksi nousseen duettonsa Amigos Para Siempre.
Joulukuussa 2001 Sarah Brightman oli yhtenä tähtivieraana José Carrerasin hyväntekeväisyysgaalassa Leipzigissa. Muita huippuesiintyjiä leukemiasäätiölle varoja keränneessä konsertissa olivat mm. Andrea Bocelli ja Zucchero.
Syksyllä 2001 Carrerasilta ilmestyi Warner Classics -merkillä uutuusalbumi Jos Carreras Around The World. Levyllä Carreras esittää kansanlauluja ja muita suosittuja kappaleita kuudestatoista maasta peräti 11 kielellä, mm. maoriksi, kiinaksi, puolaksi ja koreaksi - vaan ei suomeksi. Albumilta löytyvät esim. Hymne' l'amour (ranskaksi) ja Kumbaya My Lord, joka edustaa levyllä amerikkalaista lauluperinnettä.
Kolme tenoria esiintyivät kesäkuussa 2001 Kiinassa Beijingin Kielletyssä kaupungissa mammuttitapahtumassa, johon osallistui paikan päällä 30 000 hengen yleisö. Televisiosta konserttia seurasi arviolta kolme miljardia katsojaa. Konsertti oli ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä musiikillinen ulkoilmatapahtuma Kiinassa. Joulukuussa tenorikolmikko esiintyi vielä Wienissä Itävallassa.
José Carreras avioitui Mercedes Perezin kanssa vuonna 1971. Alberto-poika syntyi seuraavana vuonna ja Julia-tytär 1977. Pariskunnan avioliitto päättyi eroon vuonna 1992. José Carreras on aina halunnut pitää yksityisasiansa omana tietonaan, mutta haastattelussa hän on kuitenkin antanut ymmärtää, että kansainvälistä oopperalaulajan uraa on vaikea yhdistää perhe-elämään.
Perfektionistiksi mainittu Carreras on todennut, että jokaisessa konsertissa laulajalla on velvollisus antaa yleisölle parastaan. Joidenkin kriitikoiden mukaan vuodet ja väsymys ovat alkaneet kuulua mestaritenorin äänessä. Eräissä arvioissa on todettu hänen olevan vain kalpea haamu entisestä Carrerasista. Oli miten oli, Carrerasin suosio on musiikkipiireissä edelleen kiistaton, ja hänen kiireinen aikataulunsa vuodelle 2002 osoittaa, että kysyntää riittää maailman kaikilla kolkilla.
Tammikuussa 2002 Carreras konsertoi Espanjassa, USA:ssa ja Kanadassa, missä hän esiintyi yhdessä Barbara Hendricksin kanssa, sekä kevään mittaan Kroatiassa ja Keski-Euroopassa. Toukokuu vei miehen takaisin USA:han, ja alkukesän vinhan Euroopan-kierroksen jälkeen suuntana oli Japani, missä kolme tenoria juhlistivat jalkapalloilun MM-kisoja esiintymällä Yokohamassa kesäkuun lopussa.
Kolmen tenorin konsertin jälkeen Carrerasilla oli heinäkuussa kolme Sly-oopperan esitystä Tokiossa. Vuoden 2002 loppupuoliskolla Carreras konsertoi Turkissa, Libanonissa ja useiden Keski-Euroopan maiden lisäksi mm. Kaliforniassa ja Kambodzassa.
Saksan-kiertueensa kynnyksellä helmikuussa 2002 José Carreras muovaili ajatuksiaan elämästä seuraavin sanoin: - Ainoa toivomukseni on pystyä vielä parin vuoden ajan viettämään juuri sellaista elämää kuin nyt elän. En toivo itselleni mitään muuta kuin sen, mitä minulla jo on.
