Toiseksi suomen kirjakielen isäksi kutsuttu Elias Lönnrot ehdotti sateenvarjolle aivan toisenlaista nimeä.
Suomen suvessa on syytä varautua niin sateeseen kuin paisteeseenkin. Välttyäkseen kastumiselta mukana on järkevä kantaa sateenvarjoa – vaiko sittenkin varataivasta?
Suomen kieltä 1800-luvulla uudistanut Elias Lönnrot tunsi maamme murteita hyvin, kuten Kalevalan ja Kantelettaren kokoojalta odottaa saattaa. Niinpä häntä pidettiin sopivana tekijänä myös suomalais-ruotsalaisen sanakirjan laatijaksi, kertoo Suomen kirjallisuuden seura.
Lönnrotia on kuvattu huumorintajuiseksi ja luonteenpiirre selittää osaa tuotteliaan miehen keksimistä uudissanoista. Yksi malliesimerkki on varataivas, jota Lönnrot ehdotti sateenvarjon nimeksi. Toinen nimivaihtoehto oli katastin.
Lue myös: Moka, jota kielipoliisit eivät voi sietää: Lausutko sinäkin tämän kirjaimen väärin?
Värikäs ilmaisu ei vakiintunut
Varataivas kuvaa sateenvarjoa ainakin siinä mielessä, että harmittavan sateen sattuessa voi ottaa käyttöön kuvitteellisen taivaan.
Värikäs ilmaisu ei kuitenkaan vakiintunut kielenkäyttöön. Muita ilmauksia vedenpitävästä kankaasta tai muovista sekä kokoon taitettavasta metallikehikosta koostuvalle suojautumisvälineelle ovat esimerkiksi sontsa ja sontikka.
Lue myös: Oletko tullut ajatelleeksi? Tällaista sanaa suomen kielessä ei ole olemassakaan
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Rakastatko suomen kieltä? Katso videolta, miten voimakas tunne ilmaistaan viittomakielellä.
0:30
Lähde: Uusi-Hallila, Tuula 2006: Kieli ja identiteetti. SKS.