Jonne Aaron kertoo takavuosien teinihysterian varjopuolista: "Negative teki minusta negatiivisen"

Uutta musiikkia julkaissut Jonne Aaron nauttii rauhallisesta, mutta kiireisestä sooloartistin elämästä ja muistelee Negativen menestysvuosia lämmöllä. 

2000-luvun alussa suomalainen Negative-yhtye villitsi teinejä ympäri maailman. Bändin keulakuvana tuli tunnetuksi vaaleahiuksinen ja hoikka parikymppinen Jonne Aaron, jonka perään fanit toisensa perään huokailivat. 

Aurinkoisena kevätpäivänä Helsingin Pasilassa 35-vuotias Aaron kävelee aurinkolasit silmillään hotellin aulaan, jossa hän ohittaa nuorten tyttöjen jalkapallojoukkueen. Miehen kulkiessa joukon ohi eräs tarkkasilmäinen tekee tiukan havainnon. 

– Hei, etkös sä ole se tosi kuuluisa? nuori urheilija hihkaisee, saaden Aaronin pysähtymään kannoillaan. 

Kiireisen muusikon on kuitenkin lyhyen tervehtimisen jälkeen jatkettava matkaansa. 

Negative on ollut tauolla vuodesta 2012 lähtien ja Aaron on viihtynyt soolouralla usean vuoden ajan. Huhtikuussa päivänvalon näki miehen uusi single Tiikerin raidat ja toukokuussa julkaistaan kolmen vuoden ajan työstetty albumi. 

Kesä on muusikolle tuttuun tapaan kiireinen ja keikkoja riittää pitkään. Aaron on tyytyväinen ja motivoitunut, intoa toden teolla on. Hän piti hiljattain jopa yli puolen vuoden mittaisen tauon sosiaalisesta mediasta, joka antoi uutta energiaa sekä toi levollisuutta.

– Mä olen elämäni iskussa. Olen tehnyt puolitoista vuotta tosi paljon musiikkia taas. 

Oman tuotantonsa lisäksi Aaron työstää erittäin paljon musiikkia muille artisteille, niin suomalaisille kuin ulkomaisillekin. Hänen mukaansa oma tuotanto sekä muille tuottaminen kulkevat hyvin käsi kädessä, toisiaan tukien. 

Artisti toivoo, että hänen oma, uusi musiikkinsa löytäisi myös kuulijansa. Mies nostaa esille hetkeä aiemmin tapahtuneen kohtaamisen nuoren jalkapalloilijan kanssa. 

– Nämä pienemmät ihmiset tavallaan ehkä muistaa mut Vain elämää -ohjelmasta tai Cheekin biisistä. Mutta nyt luulen, että sieltä alkaa tulla uutta sukupolvea, joka ehkä löytää myös mun musiikin. Mä rakennan mun sooloa rauhassa, eikä mulla ole kiire mihinkään. 

Sooloura viehättää

Aaron on vuosien mittaan vihjaillut useaan otteeseen Negativen mahdollisesta yhteenpaluusta. Miehen mukaan se on aina ollut mahdollista, vaikka hän tällä hetkellä haluaakin keskittyä täysillä omaan soolo-uraansa. 

– Kunhan saadaan vain bändi kasaan, muusikko nauraa. 

Alunperin Aaronin oli tarkoitus tehdä vain yksi suomenkielinen soololevy, mutta toukokuussa ilmestyvä kokonaisuus on jo kolmas laatuaan. Vankalle pohjalle rakennettu sooloura on Aaronin mukaan asia, mihin hän voi palata milloin vain, vanhempanakin. 

Aaron on myös lauluntekijänä erittäin tuottelias. Vuosien aikana työhön on kehittynyt vahva rutiini ja inspiraation virta on edelleen vuolas. 

– Olen vapaa runoilija, niin kuin Jim Morrison!

Negative aloitti uransa vuonna 1997 ja kapusi äärimmäiseen suosioonsa 2000-luvun alussa sekä Suomessa että ulkomailla. Minne tahansa bändi menikin, oli hysteria lähes taattu. 

Elämä keikkalavojen ulkopuolella oli vauhdikasta. Hurjia juhlia, railakasta elämää sekä jatkuvaa seikkailua. Aaron itse muistelee Negativen hulluimpia vuosia hymyillen. 

– Negative oli kliseistä rock-aikaa. Negative oli tosi kliseinen siinä, miten kaikki tapahtui. Tehtiin kaikki hölmöilyt, mitä ihminen vaan keksii. 

Teinihysterian huippuvuodet

Toisinaan Negativen jäsenet joutuivat innokkaiden faniensa kanssa erikoisiin ja jopa uhkaaviin tilanteisiin. Aaron muistaa vahvasti erityisesti kaksi Kiinassa sattunutta tapausta, jotka tuntuivat suomalaislaulajalle kerrassaan käsittämättömiltä. 

Vuonna 2010 Kiinan Shanghaissa järjestettiin maailmannäyttely, jossa myös Negative esiintyi muutaman muun suomalaisbändin kanssa. Aaron kertoo keikan olleen ulkoilmalavalla, jonka turvajärjestelyt eivät olleet missään nimessä huippuluokkaa. 

Jostain syystä kesken keikan fanit toisensa perään alkoivat yhtäkkiä valua lavalle. 

– En edes tajunnut, lauloin vaan ja mietin, että hyvä meininki. Sitten bändi lähti karkuun lavalta, paitsi minä ja kitaristi jotka jäätiin sinne sumppuun, kun jengiä oli niin paljon. Homma keskeytyi, ihmiset repivät hiuksista ja vaatteista ja mietin, että ei herranjumala. 

Toinen tapaus kävi myös vuoden 2010 tienoilla, kun yhtye oli jälleen lentänyt Kiinaan esiintymään. Heitä tultiin hakemaan lentokentältä erillisellä kuljetuksella, joka ei päässytkään liikkeelle. Pakettiauton edessä maassa makasi fani, joka vaati saada tavata Aaronin, tai hän ei väistäisi. 

– Todettiin, että joo, kyllähän se järjestyy. Niin yhtäkkiä tämä sama ihminen olikin sitten siellä keikka-autossa. Hän oli ottanut niin kovaa kiinni puskurista, että lopulta hänet piti nostaa sinne meidän autoon, Aaron muistelee. 

– Sitten hän istui siihen viereen ja tuijotti vaan koko matkan mua. Sanoin kavereille, että hei, mikä tämä ihminen on nyt tässä. Ja muut vastasivat vain että hänet oli pakko ottaa kyytiin, tai tämä auto ei olisi liikkunut ja oltaisiin oltu tässä koko päivä. 

Samainen fani seurasi Aaronia lopulta hotelliin asti, ilmestyen koputtelemaan hänen huoneensa ovea. Pitkästä matkasta lopen uupunut mies vilkaisi ovisilmästä nähden tutut kasvot. 

Aaron soitti veljelleen, hänen managerinaan toimineelle Tommi Liimataiselle, ja pyysi tätä hoitamaan asian, jotta muusikko saisi vihdoin levätä. Isoveli teki työtä käskettyä. 

– Tommi tuli sinne, hänellä oli pitkä tukka jonka hän avasi, ja hän on yli kaksimetrinen viikinki joka alkoi huutaa ja juoksemaan sitä fania päin. Katsoin ovisilmästä kun se mimmi juoksi pois, eikä sitä sen jälkeen enää näkynyt. 

"Herranjumala ne tulevat päälle"

Vaikka Kiinan tapaukset olivat Aaronin mielestä enemmänkin huvittavia, mahtui Negativen historiaan myös uhkaavia tilanteita. Yksi tällainen kävi Venäjällä aivan yhtyeen alkuaikoina, jolloin menestys itänaapurissa kasvoi nopeasti erittäin suureksi. 

Yhtye saapui perille kohteeseensa yöllä ja heitä vastassa oli yllättäen valtava väkijoukko. Kiljuminen oli loputonta ja bändin jäsenet hämmentyneitä. Aaronin mukaan kaikki miettivät, onko paikalle sattunut samaan aikaan huippu-urheilijoita tai muita kuuluisuuksia. 

– Ei me tajuttu, että ne on meidän takia siellä. Koko rautatieasema oli ihan täynnä, varmaan 500 henkeä, ihan siis kauhea tungos ja mietittiin, että jumalauta, tämä on aivan kuin jostain The Beatles -dokumentista. 

Negativen jäsenet olivat jälleen heitä kuljettaneessa pakettiautossa, kun ihmisjoukko alkoi yhtäkkiä tulla kohti. Autoa heilutettiin, joukko hakkasi ikkunoita, kiipeili toistensa päällä ja huusi entistä hysteerisempänä. 

– Kuskikin huusi, että nyt jumalauta mä ajan näiden päälle, että hoitakaa nyt joku tämä. Eikä mitään, torvi pohjassa ja jengiä tulee vaan lisää. Ihmiset olivat posket lasissa siinä, mietin, että ei herranjumala ne tulevat päälle. 

Aaron kertoo olleensa tilanteessa lähellä pahan paniikkikohtauksen saamista. Auto ei lähtenyt liikkeelle, auton ulko- sekä sisäpuolella huudettiin. Ihmisiä oli lopulta jopa auton katon päällä. 

– Olin siellä naama polvissa ja mietin vain, että ei saatana. 

Suosio teki suojakilven

Suuren suosion myötä Aaronista tuli varautunut ihmisiä ja varsinkin uusia tuttavuuksia kohtaan. Toisaalta Aaron toteaa, ettei hän olisi pysynyt järjissään, ellei olisi pysytellyt hieman varpaillaan tilanteissa. 

– Negative teki musta vähän negatiivisen, laulaja nauraa. 

Nykyään laulaja elää rauhallisempaa elämää, nyt on taas hyvä olla. Aaron kertoo kokeneensa, että hän kasvoi luonnollisesti suosion mukana, missä auttoivat erityisesti hänen ympärillään olleet ihmiset. Toisin kuin soolouralla, Negativessa suosio sekä huomio jakautuivat bändin jäsenten kesken, ja toisista sai aina tukea paineiden kasvaessa. 

Ajan kuluessa Aaron on oppinut suhtautumaan suosioon sekä esillä olemiseen rauhallisin mielin. 

– Huomiosta olen nauttinut aina vaan lavalla. Vuodet ovat vierineet sillä tavalla, ettei jännitä keikkojakaan enää niin kuin ennen vanhaan. Nauttii enemmän siitä tekemisestä. 

Takavuosina oli tyypillistä, että Aaronin lähtiessä viemään roskia ulos hänen kotinsa rappukäytävä oli täynnä Negativen faneja, jotka vain tuijottivat miestä sanaakaan sanomatta. Nykyään rappukäytävässä on hiljaisempaa, mutta tarkkailijoita löytyy silti edelleen. 

Aaron kertoo, että hänen fanikuntansa on nykyään varttuneempaa, ja muutamat tietyt aikuiset päivystävät toisinaan hänen asuntonsa edessä edelleen. 

Laulaja on kuitenkin kiitollinen fanikunnastaan, joka hänen sanojensa mukaan koostuu nykyään pitkälti varttuneemmista naisista. Aikuisessa yleisössä on paljon eroja teinihysteriaan, mutta samojakin piirteitä löytyy. 

– Keski-ikäiset naiset on mun kantava voima tuolla keikoilla. Ne on aika hurjia kun ne ottaa vähän drinksua, välillä on ikävä niitä teinityttöjä, Aaron vitsailee. 

Vaikka suosio on muuttanut muotoaan, on Aaron säilyttänyt asemansa suomalaisella poptähtitaivaalla. Keikoilla riittää ihmisiä, musiikille on tilausta. Tulevaisuus on valoisa ja Aaron toivoo siltä yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita. 

– Pysyisin terveenä ja yleisö ei hylkäisi. Niistä haaveilen. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja