Noin joka kahdeksas suomalainen nainen sairastuu rintasyöpään. Heistä 90 prosenttia on elossa viiden vuoden jälkeen. Hoitojen jälkeistä elämää elää Suomessa noin 60 000 naista.
HYKSin Syöpäkeskuksen ylilääkäri Johanna Mattson ja rintasyövän sairastanut Apu-lehden päätoimittaja ja kirjailija Marja Aarnipuro vierailivat Huomenta Suomen Terve aamu -lähetyksessä keskustelemassa rintasyövästä ja elämästä sen jälkeen.
– Suurimmalla osalla länsimaisista sairastuneista on paikallinen rintasyöpä, kun se todetaan. Vain alle viidellä prosentilla syöpä on lähettänyt kaukoetäpesäkkeitä jo lähtötilanteessa, kertoi Mattson lähetyksessä.
Marja Aarnipuron kohdalla leikkausmuodoksi valittiin rinnanpoisto. Sen jälkeen tuli solusalpaajahoito sekä viiden vuoden hormonihoito.
Oireita ilmeni kuitenkin paitsi hoitojen aikana, myös myöhemmin. Aarnipuroa vaivasivat muun muassa kuumat krampit, hammasongelmat, raihnaisuus, jäykkyys, keskittymisvaikeudet ja kirvely ja tulehdukset silmissä.
– Monilla käy niin, että hormonikorvaushoito loppuu rintasyöpädiagnoosiin. Siinä hyvin nopeasti muututaan vaihdevuositilaan ja oireet tulevat rajusti. Toki myös solunsalpaajahoidot itsessään aiheuttavat tämän kaltaisia oireita. Yleensä suurin osa pahimmista oireista liittyy solunsalpaajahoitojaksoon ja oireet väistyvät vuoden kuluessa siitä, kun hoito on päättynyt. Pienelle osalle voi kuitenkin jäädä pitkäaikaisia haittoja, Mattson kertoi.
Aarnipuro sanookin, ettei ollut missään vaiheessa syövästä kipeä, koska kasvain oli paikallinen ja saatiin pois.
– Leikkauksen jälkeisiin kipuihin saa lääkkeitä niin paljon kuin tarvitsee. Myöhemmät lihaskivut on vaikeampi asia. Potilaan on vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin. Olen ravannut hierojalla, osteopaatilla ja lääkärillä.
Millaisia kehitystoimenpiteitä sairaanhoidossa on tehty? Millä tavoin sairastuneet saavat tukea, ja voiko rintasyövästä saada terveen paperit? Katso koko lähetys videoilta.
