USA 1997. Ohjaus ja käsikirjoitus: Francis Ford Coppola. Perustuu John Grishamin romaaniin. Kuvaus: John Toll, A.S.C. Leikkaus: Barry Malkin. Lavastus: Howard Cummings. Musiikki: Elmer Bernstein. Tuotanto: Michael Douglas, Steve Reuther, Fred Fuchs / Constellation. Pääosissa: Matt Damon, Danny DeVito, Claire Danes, Jon Voight, Mary Kay Place, Mickey Rourke, Virginia Madsen, Danny Glover, John Whitworth, Roy Scheider, Teresa Wright. Kesto: 137 min.
Francis Ford Coppola on haalinut käsiinsä eväät, joilla on vaikea epäonnistua: lauma tähtiä tulkitsemassa John Grishamin kynäilemää tarinaa. Coppola kantaakin suuret odotukset mukavasti harteillaan; Sateentekijä on oikeussalidraamaa parhaimmillaan.
Leffa kertoo nuoresta köyhän talon lakimiehestä Rudystä, joka lainojen paineessa ottaa homman Bruiser Stonen (Rourke) arveluttavasta lakiasiaintoimistosta. Partnerikseen mies saa useamman kerran asianajokokeessa reputtaneen äijänkäppänän Deckin (DeVito). Pian miehet huomaavatkin uivansa haita kuhisevissa vesissä, kun leukemiaan kuoleva Donny Ray (Whitworth) saa heidät puolustamaan itseään valtavaa vakuutusyhtötä vastaan.
Coppola aloittaa kevyesti taustoittamalla Rudyn menneisyyttä lakiopinnoissa, mikä tuntuu melkoisen turhalta, kuten myös kertojanäänikin, joka tuskin oli alkuperäisissä suunnitelmissa. Kerronta kuitenkin tiivistyy ihailtavasti ja homma kulkee eteenpäin kristallikirkkaana ja ehdottoman mielenkiintoisena.
Voimakkaan ja hieman sekaannuttavan sivujuonteen tarjoaa jälleen amor, sillä Rudy ottaa suojelukseensa mieheltänsä alituiseen selkäänsä saavan Kellyn (Danes). Paluu oikeussaliin vaatii todella yrittämistä Coppolan ryöpsyttäessä kolmikon kovan kohtaamisen, joka on varmasti yksi elokuvahistorian intensiivisimmistä tappelukohtauksista.
Sateentekijä kuten oikeusdraamat yleensä suosivat hyviä näyttelijöitä; ja heitä Coppola on haalinut mukaan roppakaupalla. Nuorien Damonin, Danesin ja Whitworthin kypsien suoritusten lisäksi veteraanit hoitavat hommansa kotiin upeasti. Jon Voight ärsyttää hienosti kusipäisenä syyttäjänä, DeVito on vankkumaton apuri ja Mickey Rourke kerrassaan nautittava pienessä roolissaan rikokselta haisevana lakimiehenä. Kun listaan vielä lisätään Placen, Gloverin, Madsenin ja Scheiderin hienot esitykset ei parempaa miehitystä juuri voisi toivoa.
Coppola on monien epäjumala syystäkin Kummisetä-trilogiastaan ja Ilmestyskirjastaan, mutta myös monta keskinkertaista työtä on valunut miehen sormien välistä. Sateentekijä kuitenkin todistaa miehen kyvyt kertoa kankaalla sujuva ja mielenkiintoinen tarina, kuin muistumana Hollywoodin kiistämättömästä perinnöstä, jota nykyinen markkinahumu parhaansa mukaan estää tunnustamasta.