Johanna Oras: Taiteilija tarvitsee tilansa suhteessakin

– Riitelyn sijasta noudatamme puhumisen ja pohtimisen periaatetta, Reijo Oras naurahtaa.

Oraksen taiteilijaperhe viettää tänään perjantaina Olivia-tyttären 11-vuotispäivää. Parilla on hieman enemmän yhteistä taivalta takana, vaikka moni aikanaan epäili liiton kestävyyttä. Turhaan.

– Meitä yhdistää suuri rakkauden symbioosi. Meillä on niin paljon yhteistä, olemme kumpikin antavia ja ottavia osapuolia, Johanna Oras sanoo.

Taidekauppias Reijo Oras on voimakastahtoinen ihminen, mutta osaa antaa tilaa taiteilijavaimolleen.

– Taiteilijan puolisolla on oltava ymmärrystä taiteen tekemisen luonnetta kohtaan. On oltava myös pitkä pinna. Suurinta tyydytystä molemmille tuovat yhteinen ilo onnistumisista sekä innostavuus ja kannustavuus huonompina aikoina, Reijo sanoo.

– Luovan työn tekijä imee joskus paljon energiaa ympäristöstään ja läheisistään. Taiteilija ei ole helppo elämänkumppani, Johanna tietää itsestään.

Taide ja arki käsi kädessä

Johanna on luonut harvinaisen maineikkaan kansainvälisen uran taidemaalarina. Perhe on asunut Ranskassa jo neljä talvea. Kesät he ovat asuneet Suomen talossaan, ja täällä he aikovat viettää myös ensi talven.

Olivia kävi Nizzassa neljä vuotta kansainvälistä koulua. Nyt hän käy pienen maalaiskoulun viidettä luokkaa. Englantia ja ranskaa hän opiskelee yhdessä koulunsa lukiolaisten kanssa, muut aineet ovat samoja kuin luokkakavereilla.

Johanna työskentelee Suomessa omassa ateljeessaan. Perheen arkiaskareet suoritetaan yhdessä.

– Työstän joskus jotain pulmaa tai yksityiskohtaa samalla kun sukellan kukkapenkkiin kitkemään rikkaruohoja. Taiteen tekemisessä on niin paljon muutakin kuin fyysistä tekemistä. Mullan tuoksu ja maan kosketus saattavat antaa hyvänkin inspiraation, Johanna naurahtaa.

– Tunnemme toisemme Reijon kanssa niin hyvin, että hän näkee jo katseestani milloin ei kannata puhua mitään tärkeää. Saatan olla aivan muissa maailmoissa.

Studio55/Marja Nyman