Kun synnytys muutti kehoa pysyvästi, Jenni yritti kestää ja sopeutua – niinhän äitien kuuluu tehdä. Lopulta hän ymmärsi, ettei paha olo kehosta parane itkemällä. Jenni kävi plastiikkakirurgilla.
Arpia. Ihopussi, roikkuva vatsa. Pysyvästi erkaantuneet vatsalihakset.
Netti on pullollaan äitejä, jotka etsivät vertaistukea raskaudenjälkeisen vatsan kanssa elämiseen. Raskauden jälkeen oma keho ei tuntunut omalta, sanoo myös Jenni*, 28.
– Olin nuori ja hoikka saadessani lapsia. Jo ensimmäisen raskauden jälkeen vatsa menetti kimmoisuutensa ja kiinteytensä, ja arvista sai kommenttia uimarannalla, hän sanoo.
"Onpas sinulle käynyt huonosti". "Vatsastasi kyllä näkee synnytykset". Näin Jennille puhuttiin.
– Hävetti, että kaksikymppisenä nuorena naisena ja normipainoisena ei silti voinut kulkea hyvillä mielin bikineissä, vaan kroppa tuntui vieraalta, hän sanoo.
Raskauskilot karisivat imetyksen aikana. Samalla kuitenkin lähti täyte rinnoista. Toisen raskauden jälkeen jälki oli jatkuvasta rasvauksesta ja muista hoitotoimenpiteistä huolimatta vielä pahempaa.
– Yliaikainen raskaus ja valtava vatsa. Kun lapsi sitten syntyi, jäi jäljelle velttoa ihoa ja arpia. Vaikka vetäisin vatsaa sisään, niin kumartuessani vatsan kohdalla nahka roikkuu, Jenni sanoo.
Rintoihinsa hän ei ollut täysin tyytyväinen ennen raskauttakaan.
– Sen jälkeen, kun kaikki täyte on imetty kuiviin, en enää käyttänyt muita kuin push up-liivejä. Siis pakostikin: kuppikoon täyte kun oli vaan löysää ihoa ja kudosta, joten jotta liivit tukisivat, niissä oli pakko olla ”pyöreyttä” omasta takaa, Jenni toteaa.
