Jehovan todistajien lapset kärsivät pahoista peloista: Raakoja kertomuksia ja pelottavia kuvia – "Heräsin usein sänkyni alta"

Teologi Aila Ruoho on tutkinut tuoreimmassa teoksessaan uskonyhteisöissä kasvaneiden pelkoja ja uskonnollisten yhteisöjen varjopuolia. Ruohon tuorein teos on haastatteluihin perustuva Pyhät, pahat ja pelokkaat – Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä (Atena Kustannus).

Ruoho itse kertoo olevansa tunnustava kristitty ja aktiivinen seurakuntalainen evankelisluterilaisessa kirkossa. Hän myös kasvoi uskonnollisessa yhteisössä: Isä ja isän suku olivat vanhoillislestadiolaisia ja myös äiti oli joitain vuosia mukana liikkeessä. Aikuisiällä kaksi Ruohon vanhempaa siskoa on liittynyt Jehovan todistajiin.

Uskonnollisuuden lieveilmiöistä myös aiemmin kirjoittanut Ruoho kertoo, että tarve viimeisimmän teoksen kirjoittamiseen syntyi edellisissä teoksissa esiin tulleista pelon ja itsetuhoisuuden kokemuksista.

– Ajattelin, että yritän etsiä nimenomaan pelkoon liittyvää materiaalia eli sitä, millaisia pelkoja on ja miten niihin suhtaudutaan. Miten suhtaudutaan mielenterveysongelmiin, autetaanko ihmistä ja saako hän tuntea pelkoa. Edellisessä teoksessa nousi esiin myös itsetuhoisuus ja ajattelin, että minulla on hyvä tilaisuus kysyä haastattelussa myös itsemurhariskistä ja itsetuhoisista ajatuksesta, Ruoho kertoo MTV Uutisten haastattelussa.

Ruohon teos käsittelee ainoastaan Raamatusta kumpuavia pelkoja kristillisissä yhteisöissä. Perimmäinen syy uudelle kirjalle oli se, että Ruohosta tuntui, että ihmisten pelon ja ahdistuksen kokemuksia vähätellään.

– Olen aika kärttyinen ihminen, minua ärsyttää hirveästi se, että jotakuta satutetaan, ihmisen kokemus ja tunteet nollataan ja nauretaan päälle. Siitä tulee voima ja halu tehdä asia näkyväksi.

Pelot ja ahdistus salataan

Uskonnollisen pahoinvoinnin määrää on vaikea tietää. Tämä johtuu paljolti siitä, että kielteiset tunteet ja pelot usein salataan kontrolloivissa yhteisöissä eikä niistä kärsivä kerro tunteistaan kenellekään.

– Jos ihminen kuuluu terveeseen uskonnollisuuteen, hän pystyy puhumaan itseään ahdistavista asioista. Hän voi kertoa peloistaan ja käsitellä tunteitaan avoimesti sielunhoitajan, pastorin tai ystävän kanssa. Mutta jos on yhteisö on kovin tiivis ja kontrolloitu, sitä syvemmälle piiloutuvat epäterveet tunteet ja pelot.

Myös kirjassa on esimerkkejä tästä, ahdistusta ja pelkoa kokeneiden ihmisten itsensä kertomina. Alla niistä yksi.

Jehovan todistajat ja Harmagedon

Aila Ruohon mukaan eniten opin tuomia pelkoja on Jehovan todistajien keskuudessa.

Mielipiteensä hän perustaa tutkimaansa materiaaliin, saamiinsa kirjeisiin ja tekemiinsä haastatteluihin, joista nousee esille Jehovan todistajien opin pelottavuus. 

– Jehovan todistaja moittivat aina luterilaista kirkkoa siitä, että meillä pelotellaan lapsia helvetillä. Haluan kyseenalaistaa tämän kysymällä, kuinka paljon pelkästään luterilaiseen perusseurakuntaan kuuluva lapsi pelkää helvettiä? Väittäisin, että ei pelkää, Ruoho sanoo.

Jehovan todistajat eivät puhu helvetistä, mutta oppiin kuuluu vahvasti Harmagedonin käsite, joka on haastattelujen perusteella iso pelon aihe varsinkin lasten keskuudessa.

Harmagedon tarkoittaa jehovantodistajuudessa maailmanloppua, jonka odotuksella myös on uskossa tärkeä rooli. Maailmanlopulla ei kuitenkaan tarkoiteta maailman tuhoutumista, vaan vallitsevan "maailmanjärjestyksen" loppua.

Harmagedonissa Jeesus tulee joukkojensa kanssa tuhoamaan koko ihmiskunnan. Vain uskolliset Jehovan todistajat selviytyvät tuhoisasta sodasta. 

– Harmagedonia tuodaan esille kokouksissa, joissa kaikki ovat läsnä, myös ihan pienet lapset. Siitä on kuvituksia joskus jopa Vartiotorni-lehden kannessa, jossa saattaa olla kuva kun taivaalta sataa tulta ja tulikiveä ja ihmiset juoksevat kauhuissaan pakoon. Ja kirjoissa on piirroskuvia, joissa ihmisillä on kauhistuneet ilmeet. Harmagedon on yksi iso pelon aihe.

Lopunajan vainot kylvävät pelkoa

Pelkoja lasten keskuudessa kylvävät myös opetukset lopun ajan vainoista.

Vainot mainitaan myös Raamatussa, mutta Ruohon mukaan ongelmana ovat Jehovan todistajien tulkinnat ja kuvaukset siitä, mitä tulee tapahtumaan.

– Viime kesän konventissa esitettiin videopätkiä, joissa oli kuvattu muun muassa tilannetta, jossa Jehovan todistajat olivat paenneet kellariin ja sotilaat tulivat hakemaan heitä sieltä. 

Harmagedonissa pelottava on myös ajatus siitä, että Jehovan todistajien yhteisön ulkopuoliset eivät selviä hengissä.

Maljakossa saattaa piillä demoni

Harmagedonin lisäksi vahvassa asemassa jehovantodistajuudessa ovat demonit, joista kerrotaan tarinoita joihin myös yleisesti uskotaan, ja joita ihmiset oikeasti pelkäävät.

Pelätään esimerkiksi sitä, että jossain esineessä saattaa olla demoni.

– Minullekin on kerrottu, kuinka jollakulla oli kukkakimppu ja hän laittoi sen maljakkoon ja maljakko alkoi huutaa. Kirjassanikin kaikki demonitarinat ovat kuulopuheita: kukaan ei tietääkseni ole itse kuullut tai nähnyt tällaisia tapauksia, mutta niistä kerrotaan ja niillä oikeasti pelotellaan.

– Ei uskalleta esimerkiksi ostaa juomalaseja kirpputorilta, koska jos niillä on pelattu spiritismiä, niissä voi olla demoni. Se pelko on hyvin todellista.

Seksuaalisuus demonisoidaan jo lapsena

Lapsille ja nuorille pelkoa aiheuttaa myös heräävä seksuaalisuus, joka otetaan puheeksi jo varhain, ennen kuin lapsi edes vielä ymmärtää, mistä on kyse.

– Jehovan todistajien lapsille tarkoitetussa kirjassa esimerkiksi sanotaan, kun puhutaan itsetyydytyksestä ala-asteikäisille lapsille, että demonit ovat iloisia kun lapset leikkivät sukupuolielimillään. Tämä on se todellisuus ja se saa lapset pelkäämään tosissaan.

Vaikka uskonyhteisössä suhtautuminen seksuaalisuuteen on tiukkaa, se rajataan vain avioliittoon kuuluvaksi, on yhteisön piirissä tullut esiin myös lasten hyväksikäyttötapauksia.

Yhteisön sisällä tapauksista vaietaan, ja myöhemmin on paljastunut, että lapsi on jätetty selviämään yksin, vaikka on tiedetty, mitä on meneillään.

Myös Aila Ruohon kirjassa kerrotaan tällaisesta tapauksesta. Hyväksikäyttäjä ei ollut itse Jehovan todistaja.

Yhteisöön kuulumattomat eli maalliset

Ruoho kertoo, että monissa hänen saamissaan kirjeissä tulee ilmi se, kuinka lujasti yhteisö hallitsee yksilön elämää.

– Heitä pelotellaan myös ulkopuolisilla, koska kaikki muut, kaikki yhteisön ulkopuoliset ihmiset, ovat maailmallisia ja kaikki maailmalliset ovat pahoja.

Ruohon mukaan yhteisöjen tiukkoja rajoja pidetään usein yllä pelolla. Pelot auttavat yhteisöä myös pitämään kiinni jäsenistään.

– Vaikka yhteisöt lähtevät hyvistä periaatteista, nopeasti tulee mukaan myös se, että yhteisöä pitää suojella. Ja sitten kun saadaan ihmisiä ja kannattajia, halutaan pitää nämä ihmiset siellä, etteivät he lähde lipsumaan, erityisesti jos kyseessä on hyvin jyrkkä oppi.

– Kun ihminen pelkää tarpeeksi paljon ulkopuolista ja uskoo, että kaikki hyvä on sisäpuolella, heidät saadaan pidettyä hallinnassa ja kyseenalaistamatta liikaa yhteisön oppeja ja niiden tulkintoja.

Lapsia pelotellaan kuvilla ja kertomuksilla

Jehovan todistajien lapset joutuvat jo pienenä kuuntelemaan jopa väkivaltaisia ja seksuaalissävytteisiä Raamatun kertomuksia. Myös lapsille tarkoitettujen kirjojen ja tarinoiden kuvitukset voivat olla pelottavia.

Aila Ruoho ottaa esimerkiksi Dinan tarinan, joka löytyy pienille lapsille tarkoitetusta kirjasarjasta Kirjani Raamatun kertomuksista. Siinä Dina ystävystyy vääräuskoisten kanssa, hänet raiskataan ja lopuksi Dinan veljet tappavat raiskaajan ja kaikki muut miehet.

– Dinan tarina löytyy Raamatusta, mutta täytyykö sen olla pienille lapsille kerrotussa kirjassa? Minä en valitsisi sitä, jos tekisin lasten Raamatun, Ruoho sanoo.

Myös Jehovantodistajalapsille kerrottava Salomonin tuomio pelottaa, ja erityisesti sen yhteydessä käytetty kirjakuvitus.

Salomonin tuomio on Raamatun kertomus, jossa kaksi naista kiistelevät vauvasta. Toisen naisen vastasyntynyt kuoli, ja kumpikin naisista väittää, että eloonjäänyt vauva kuuluu hänelle.

– Salomon ratkaisi riidan sanomalla, että laitetaan lapsi puoliksi. Oikea äiti sanoi, että ei, älkää laittako, antakaa vain tälle toiselle mieluummin. Toinen taas sanoi, että puoliksi vaan. Ja siitä Salomon tiesi kumpi oli oikea äiti. Kirjani Raamatun kertomukset –teoksen kuvituksessa alaston lapsi roikkuu jalasta sotilaan kädessä. Sotilaan toinen käsi on kohotettu ylös ja siinä on miekka ja se on valmis iskemään lapsen halki.

Niiden ääni, joita ei muuten kuulla

Aila Ruoho korostaa, ettei hän halua tuomita kenenkään uskoa eikä mustamaalata mitään yhteisöjä.

– Jos alkaisin tehdä kirjaa myönteisistä kokemuksesta uskonyhteisöissä, saisin todella paksun kirjan. Mutta näitä he voivat lukea omasta kirjallisuudestaan. Kärsivien ääni taas ei yhteisöjen omassa kirjallisuudessa kuulu. Vaikkapa sellaisen äidin, joka on synnyttänyt jo 15 lasta eikä jaksa enää. Eikä niissä ole juttuja, jossa monta lasta saanut nainen on sairastunut vaikeaan masennukseen ja aikoo alkaa käyttää ehkäisyä. Ne on jonkun muun kerrottava.

Ruoho sanookin toivovansa, että voi antaa äänen niille, jotka muuten eivät saa sitä kuuluviin.

– Näissä kaikissa yhteisöissä on varmasti paljon hyvää, mutta toivoisin, että kiinnitettäisiin huomiota niihin ongelmakohtia, jotka oikeasti johtavat siihen että ihmiset pelkäävät tai näkevät painajaisia, ahdistuvat tai harkitsevat itsemurhaa. Minulle itselleni hengellisyys tuo hirveästi elämään sisältöä, toivoa, rauhaa ja turvaa. Toivon, että pystyn olemaan niiden ihmisten ääni, jotka kokevat että heitä on kohdeltu väärin moraalisesti ja eettisesti uskonnon varjolla.