Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista peräti 35 prosenttia eli 4136 henkeä asuu yksityismajoituksessa vastaanottokeskuksen sijaan.
Puolet yksityismajoituksessa asuvista on löytänyt suomalaisen isäntäperheen kansalaisjärjestö Kotimajoitusverkoston kautta.
– Meidän majoituksissamme on kotouttava elementti eli hakija asuu kotona suomalaisen kotona tai naapurissa. Meidän vapaaehtoiset etsivät näitä kotimajoittajia eri puolilta Suomea, kertoo hankejohtaja Mirka Seppälä Kotimajoitusverkostosta.
Kotimajoittajat ovat tyypillisesti kansainvälisiä nuoria tai vanhempia pariskuntia, joilla on kotona ylimääräisiä tyhjiä huoneita ja halu auttaa.
Majoittajat eivät saa mitään korvausta.
– On tehty tutkimusta, että kotona majoittujien kielen oppiminen nopeutuu selkeästi. Heidän psyykkinen kuntonsa on paljon parempi, kertoo Seppälä.
– Turvapaikanhakijat oireilevat psyykkisesti, kun odotusaika on niin raskas. Kotimajoituksessa olevat käyttävät mielenterveyspalveluita selvästi vähemmän kuin keskuksissa asuvat.
Seppälä muistuttaa, että turvapaikkaprosessi on pitkä ja keskuksia lopetetaan koko ajan.
– Vastaanottokeskuksessa asuvia siirrellään lyhyelläkin aikavälillä paikasta toiseen ja kahden vuoden aikana paikkoja voi olla viisikin. Monet eivät halua muuttaa, vaan haluavat mieluummin jäädä paikkakunnalle, jonne ovat jo alkaneet kotiutua, lisää Seppälä.
Suomessa on noin 12 000 turvapaikanhakijaa, joista reilut 4100 on yksityismajoituksessa.
Guinealainen Issa sai työluvan
Guineasta lähtenyt turvapaikanhakija Issa on asunut Järvenpäässä lapsiperheen luona. Kotimajoitusverkosto saattoi yhteen vastaanottokeskuksessa asuneen Issan ja järvenpääläisen Marian perheineen.
– Se oli meille luonteva tapa auttaa. Meillä on pienet lapset. Me ei päästä iltaisin mihinkään vastaanottokeskukseen auttamaan, toteaa perheen äiti Maria.
– Meillä ei ole ollut mitään ongelmia Issan kanssa, ainoastaan murrosikään liittyviä tavallisia asioita, lisää Gustav.
20-vuotias Issa on oppinut kahdessa vuodessa Suomea niin, että on voinut käydä peruskoulun loppuun. Issalla ja perheellä ei ollut alussa yhteistä kieltä.
– Alussa oli jännää. Suomenkieleni kehittyi nopeasti kun muutin tänne, toteaa Issa.
Maria sanoo, että he ovat eläneet normaalia perhe-elämää ja Issa on ollut yksi perheen jäsen.
– Issasta on tullut kuin isoveli lapsille. Se oli kova paikka, kun Issa sai kielteisen päätöksen turvapaikasta. Autoimme Issaa ja hän sai työpaikan myötä työluvan Suomeen.
Issa kertoo tekevänsä töitä siivousringissä.
– Minä tykkään siivouksesta. Minä voin jäädä nyt Suomeen, se on ensimmäinen, mitä minä halusin, iloitsee Issa.
