Sipilä Tapanilan raiskauksesta: Poliisin olisi pitänyt kertoa tekotavasta tarkemmin

Käräjäoikeus on siinä täysin oikeassa, että tämän niin sanotun Tapanilan raiskauksen tekotapa ei ollut tiedossa.

Helsingin poliisi tiedotti tapauksesta 10.3.2015 näin: ”Junassa ahdistellut poikajoukko seurasi naista ja jatkoi ahdisteluaan. Tilanne eteni siihen, että poliisi tutkii tapausta nyt törkeänä raiskauksena.”

Sen tarkemmin poliisi ei raiskauksesta kertonut tutkinnan aikana. Mielikuva oli kuitenkin selvä: kyse oli joukkoraiskauksesta. Poliisi ei tätä oikaissut.

Mitä tapahtui todella?

Käräjäoikeus kuvasi tapauksen näin: ”Näistä vastaajista yksi on estänyt häntä huutamasta pitämällä käden hänen suullaan ja samanaikaisesti työntänyt kätensä asianomistajan housunkauluksesta sisään ja sormen asianomistajan emättimeen ja toinen on työntänyt kätensä asianomistajan housunkauluksesta sisään takapuolelta ja sormensa tämän peräaukkoon. Asianomistaja on saanut tilanteessa työnnettyä itseään irti ja käden pois suultaan siten, että on päässyt huutamaan ja raavittua yhtä vastaajaa, jolloin vastaajat ovat poistuneet paikalta.”

Tapausta yhtään vähättelemättä voi suoraan sanoa, että kyse ei ollut joukkoraiskauksesta sellaisena kuin se yleiskielessä ymmärretään. Raiskausrikoksen tunnusmerkistö kyllä täyttyi ja varmasti tilanne on ollut uhrin kannalta kauhistuttava.

Selvää on, että tapaus meni pieleen jo poliisin tiedottaessa tapauksesta. Viranomaisen tiedottaminen ei saa luoda tapauksesta vääränlaista kuvaa. Näin kävi nyt. Tekotavasta olisi pitänyt kertoa lisää viimeistään, kun nettikeskustelu roihahti.

Poliiseja aina syytetään siitä, että tietoa vuotaa liikaa, mutta näin ei ikävä kyllä tällä kertaa tapahtunut.

Nyt sitten käräjäoikeus käytti tapauksen saamaa julkisuutta rangaistuksen lieventämisperusteena.

Oikeus totesi: ”Julkista keskustelua on käyty epäillyn rikosnimikkeen ja tekijöitä koskevien tietojen pohjalta. Törkeä raiskaus rikosnimikkeenä pitää sisällään hyvin laajan kirjon rikoksentekotapoja. Se, että teosta ei ole julkisuudessa ollut tarkempaa tietoa on ollut omiaan luomaan yleisölle väärää mielikuvaa epäillyn rikoksen tekotavasta.”

Tässä vaiheessa voi toki huomauttaa, että käräjäoikeus julisti käsittelyn salaiseksi eli salasi oikeaan tekotapaan liittyvän tiedon itsekin joksikin aikaa. Toki oikeuden puolustukseksi voi todeta, että itse tuomio oli lähes kokonaan julkinen.

Jos tekotapa olisi ollut tiedossa edes summittain tuolloin maaliskuussa, mitään suurta kohua tuskin olisi syntynytkään. Tiedon puutteen luomat väärät käsitykset oli keskeinen syy suurelle julkisuudelle, joka sitten alensi rangaistuksia.

Kuinka paljon tämä julkisuus pudotti tuomiota?

Oikeus kertoo tuomiossaan, että 18 vuotta täyttänyt olisi saanut muuten 1 v 8 kk ehdollista, mutta julkisuus pudotti tämän 1 v 4 kk:een. Kahden alaikäisen – heille tämä toi jo nuorisoalennuksen – rangaistus putosi 1 v 4 kk:sta yhteen vuoteen.

Se ei yllätä, että tekijät tuomittiin tapauksessa ehdolliseen. Noin puolessa raiskaustuomioista - ei siis törkeistä raiskauksista - oikeus päätyy ehdolliseen rangaistukseen. Tässä tapauksessa tekijät olivat vielä nuoria, eikä heitä ollut aiemmin tuomittu rikoksista. Näin se vaan menee.

Tekijöiden maahanmuuttajatausta ei vaikuttanut tähän sen paremmin koventavasti kuin lieventävästi - kuten ei pitäisikään.