Ivan Puopolon kolumni: Jussi Heikelä, joudun takiasi taas kirjoittamaan feminismistä – mutta vihdoin selvisi, mitä on patriarkaatti ja sitä vastaan taistelu on juuri niin typerää kuin luulinkin

Heipparallaa ja terveisiä taas kerran feminismi-landiasta! Olin jo unohtanut koko aiheen, mutta keskustelu leimahti liekkeihin jälleen viime viikolla, kun Jussi Heikelä pyysi minut MTV3:n ohjelmaansa puhumaan – yllätys yllätys – feminismistä.

Olen esitellyt kärkevän oloisia näkemyksiä feministisen ajattelun epäjohdonmukaisuudesta ennenkin mutta joudun uhraamaan sille vielä yhden tekstin.

Kaikki alkoi joitakin viikkoja sitten siitä, kun ryhdyin penäämään kunnollista määritelmää käsitteelle "patriarkaatti". Kysyin sitä siksi, että käsite vilahtelee vähän väliä feministisessä puheessa myös julkisuudessa.

Ilotulitusta tämän aiheen ympärillä käytiin Twitter-tililläni päivien, ellei viikkojen ajan.

Kymmenien ja kymmenien erilaisten määritelmien ja veivauksien jälkeen lopulta tutkija Paula Koskinen-Sandberg Tampereen yliopistosta vahvisti, että patriarkaatti tarkoittaa sitä, mitä Oxford Dictionary sen sanookin tarkoittavan: enemmän miehiä kuin naisia poliittisen ja taloudellisen vallan pitäjissä. 

Kiitos ja kumarrus.

Kaksi feminismin tyyppiä: akateeminen ja poliittinen

Nyt kun meillä on käsissämme selkeä patriarkaatin määritelmä, voimme edetä.

Erotellaan aluksi toisistaan kaksi eri feminismin tyyppiä: akateeminen ja poliittinen. Akateeminen feminismi on tutkimusta yliopistolla, kun taas poliittinen feminismi on yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävä liike. Unohdetaan akateeminen feminismi ja keskitytään poliittiseen.

Twitter-hulinan yhteydessä minulle useaan otteeseen sanottiin, että poliittisen feminismin tavoite on murtaa patriarkaatti. Suomeksi sanottuna tavoitteena on saavuttaa tilanne, jossa Harreja ei ole ainakaan merkittävästi enempää kuin Eveliinoja yhteiskunnan huipulla.

Tämän minulle Twitterissä vahvistivat muun muassa Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro ja keskustelussa mukana ollut, jo mainittu tutkija Paula Koskinen-Sandberg. Katju Aron mukaan valta pitää saada miehiltä pois siksi, että elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa. 

Selvä peli, mutta miksi miesten korvaaminen naisilla "moniarvoistaisi" yhteiskuntaa? Arvot liittyvät ajatuksiin ja mielipiteisiin.

Sukupuoli on sen suhteen epäolennainen tekijä, vaikka keskimäärin miehet ja naiset eroavatkin toisistaan. Silti kaksi miestä voi keskenään olla paljon etäämpänä arvoiltaan kuin mies ja nainen.

Yleensä politiikan tavoitteena on korjata epäkohtia yhteiskunnassa. Esimerkiksi Vasemmistoliitto katsoo, että liian suuret tuloerot ovat ongelma. He haluavat päästä valtaan, jotta voisivat kaventaa tuloeroja. Siitä heidän mukaansa hyötyisivät pienituloiset ihmiset.

Mutta tavoite, jonka päämäärä ei varsinaisesti ole muuttaa mitään vaan pelkästään korvata ihmiset toisilla – siis miehet naisilla – on järjetön. Ymmärtäisin sen, jos miehet yksiselitteisesti tekisivät huonoja ja naiset hyviä päätöksiä.

Tosiasiassa naiseus ei tietenkään ole tae hyvistä päätöksistä sen enempää kuin mieheys huonoista päätöksistä. Sukupuoli ei liity asiaan mitenkään.

Silti patriarkaatin murtaminen ei tähtää mihinkään muuhun kuin siihen, että miesten enemmistö saadaan loppumaan. Sen kannalta on samantekevää, mitä Harrit ajattelevat tai tekevät. Ainoa olennainen asia on, että heidän lukumääränsä tippuu.

Kuvitellaanpa, että tavoite toteutuisi. Kuka siitä hyötyisi? Siitä ei hyötyisi kukaan muu kuin valtaan päässyt henkilö itse, sovitaan vaikka Johanna.

Tavallista Eveliinaa ei auttaisi yhtään, että valtionvarainministerinä onkin Johanna eikä Harri. Tavallisen Eveliinan kannalta olennaista on se, mitä valtionvarainministeri tekee –ei se, onko hän mies vai nainen.

Patriarkaatin murtamiseen tähtäävän logiikan mukaan minä voisin sanoa, että puoli-italialaiset, isonenäiset, miespuoliset Huomenta Suomen feminismiä kritisoivat juontajat ovat aliedustettuina eduskunnassa. Siksi teidän pitää äänestää minua!

Kuka hullu sellaista tekisi? Tiedän vain yhden.

Feministisellä puolueella kyllä on myös ihan oikeita ja kunnollisia poliittisia tavoitteita. Niitä voi välillä olla vaikea erottaa vasemmistoliiton tavoitteista, mutta niin tai näin, niitä on. Se on järkevää.

Sen sijaan miesten vallan vastustaminen sinänsä on hölmöläisten hommaa. Ja kuka nyt hölmöläisiä haluaisi eduskuntaan äänestää. 

Ivan Puopolo on toimittaja ja MTV:n Huomenta Suomi -ohjelman juontaja.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja