Entinen psykiatrinen sairaanhoitaja Raija*, 66, on kärsinyt koko elämänsä narsistisen isosiskonsa Sirpan*, 68, käytöksestä. Kun sisarusten äiti kuoli syyskuussa 2009, menetti Raija lapsuuden kesähuvilansa siskolleen.
Äidin kuolema reilu vuosi sitten palautti Raijan mieleen kaikki ikävät lapsuudenmuistot, jotka liittyivät isosisko Sirpaan. Sirpan dominoiva käytös alkoi jo lapsuudessa, kun hän ei huolinut Raijaa pihapiirin lasten yhteisleikkeihin.
– Sirpa suostui aloittamaan leikit vasta, kun minut oli pantu sivuun istumaan.
Sirpan käytös paheni, kun hän tuli esimurrosikään. Hän alkoi saada silmittömiä raivokohtauksia ja pahoinpidellä Raijaa.
– Se oli julmaa väkivaltaa, hiuksista vetämistä ja kovaa lyömistä, ja se jatkui pitkään. Minulla ei ollut mitään turvapaikkaa, sillä väkivalta tapahtui kodissani, Raija muistelee ja kertoo väkivallan traumatisoineen häntä pahasti.
– Vielä viisikymppisenä heräsin keskellä yötä siskooni liittyvistä painajaisista kylmässä hiessä.
Sisarusten äiti tiesi väkivallasta, mutta ei puuttunut siihen. Sirpa taas ei ole tähän päivään mennessä pyytänyt tekojaan anteeksi Raijalta.
– Meille ei ole koskaan kehittynyt normaalia sisarussuhdetta, koska siskoni käytös on kylmää ja loukkaavaa. Hänellä ei tunnu olevan mitään empatiakykyä.
Kun Raija aikuisiällä otti väkivallan puheeksi, uhkasi Sirpa haastaa hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta. Hän ei myöntänyt mitään tapahtuneen. Sirpan kylmä käytös Raijaa kohtaan jatkui vuosia, kunnes 40-vuotiaana Raija päätti katkaista välit siskoonsa.
– Päätin, ettei minun tarvitse kestää sellaista kohtelua. Sirpaa ei välirikko kiinnostanut. Hän ei koskaan kysynyt miksi lakkasin pitämästä yhteyttä.
Sirpa vei lähes kaiken
Raijan ja Sirpan äiti kuoli vuosi sitten syksyllä 94 vuoden iässä.
Testamentti yllätti ja järkytti Raijan täysin. Sen mukaan Raija saisi vain lakiosan 60-luvulla kuolleen isänsä jakamattomasta kuolinpesästä. Se tarkoitti käytännössä 16 prosenttia äidin kaupunkiasunnosta.