(Poko)
Metalliyhtye iRonica rakensi itselleen vahvan perustan esikoisellaan vuonna 2007. Nyt uudella albumillaan se ei petä eikä jätä. Tavara on samaa laatua, josta kansa sai otteen pari vuotta sitten. Pohjois-Pohjanmaalta kumpuaa taas aggressiivista, mutta melodista metallia.
Vaikka vertaukset Nightwishiin ovat olleet lähes pakollisia, on iRonica muuten irtautunut kaikenlaisista kliseistä melko mallikkaasti. Yhtye tuntuu lepäävän kuitenkin laulajansa Elina Ironin tummilla suortuvilla. Kappaleet puolestaan ovat suureksi osaksi olleet Ville Palinin kynän kärjellä.
Albumin ensimmäinen raita on tammikuussa ilmestynyt single Dive. Kappaleessa So Fades the Memory on muihin nähden mielenkiintoinen aloitus, mutta se jää silti hieman kuluneen oloiseksi. Varsinkin tässä laulaja pääsee esiin. Se on tunnelmaltaan syvempi ja tarjoaa muillekin kuin metallimiehille kuunneltavaa.
Kitaroiden pauhun ja Ironin lisäksi pääosaa esittävät rummut hyvin monessa kappaleessa. Suffer for You -raidalla rumpali Aki Herrala antaa kalvoille kyytiä täysin kapuloin. From the Darkin loppu olisi helposti kaatunut soitinten väliseen kaaokseen, mutta sovitustyö on tehty hienosti loppuun saakka.
Dead Hope tarjoaa puolestaan kitarasooloja. The Beastissa päästään rähinän ja linnunlaulun vuoropuheluun. Loppua kohden se on jo lähempänä hienoviritteistä psykedeliaa. Albumin viimeiset hetket antavat odottaa jotakin aivan mieletöntä. Suurta loppukohtausta ei kuitenkaan tule. Aivan kuin olisi jäänyt vielä jotain sanottavaa. Vivere on kokonaisuutena monipuolinen ja voimakas.
Teksti: Tiia Suorsa