Insuliini sekoitti diabeetikon aineenvaihdunnan: Paino nousi aina 136 kiloon asti
Voimakkaalle painonnousulle löytyi lopulta selitys.
Julkaistu 14.08.2011 15:00(Päivitetty 02.11.2012 09:17)
Diabeetikko Erja kamppaili 20 vuoden ajan jatkuvasti nousevan painon kanssa, kunnes kävi ilmi, että insuliinilääkitys muutti ratkaisevasti aineenvaihduntaa.
Kuusikymppinen Erja epäili jo lähemmäs 30 vuotta sitten sairastuneensa diabetekseen. Ensimmäiset merkit ilmaantuivat aamupahoinvoinnin muodossa. Kun oireet jatkuivat, keskussairaalan sydänosaston sairaalahuoltaja kääntyi työpaikkansa ammatti-ihmisten puoleen.
− Hoitaja mittasi osastolla verensokerini parina kolmena aamuna. Ne olivat koholla. Menin vielä työterveyslääkäriin. Hän sanoi, ettei se haittaa, jos verensokerit ovat silloin tällöin koholla. Minä tietysti uskoin lääkäriä, Erja kertaa.
Erja painoi epäilyt taka-alalle. Ehti kulua muutamia vuosia, kun oireiden kirjo alkoi kasvaa rytinällä.
− Rupesin laihtumaan selittämättömästä syystä. Minulla oli aina hirveä nälkä ja väsymys.
Omalääkäri määräsi potilaansa kattaviin kokeisiin, joiden lopputulos oli yksiselitteinen. Seitsemääntoista kohonneet verensokeriarvot vahvistivat Erjan vuosien takaisen epäilyn: kyseessä oli 2 tyypin diabetes.
Painonnousu alkaa
Diagnoosin myötä Erja sai vihdoin asiaankuuluvan lääkityksen. Tablettihoito tasoitti voinnin siedettäväksi. Ongelmat alkoivat, kun lääkitys vaihtui muutamaa vuotta myöhemmin insuliinipistoksiin.
Erjan paino alkoi nousta nopeaan tahtiin. Kierre otti tulta alleen lyhyessä ajassa.
− Painoni nousi, insuliinin määrä nostettiin, ja paino nousi entisestään, Erja kuvaa.
Koko ikänsä liikuntaa harrastanut nainen yritti toden teolla pysäyttää tilanteen. Hän kirjasi ylös neljän kuukauden ajan kaikki syömisensä ja kävi ohessa vesijuoksussa ja -jumpassa sekä kuntosalilla.
Kilojen on pakko tippua, Erja puhisi sisuuntuneena. Kävi päinvastoin.
− Paino nousi kilon per kuukausi. Sille ei voinut mitään, Erja huokaa.
Lääkäri epäili, että potilas yksinkertaisesti syö liikaa. Kun Erja valitti vatsan huonosta toiminnasta, ohjeiksi tuli lisätä veden ja kuitujen määrää.
− Lopulta itsellenikin tuli tyhmä olo. Ajattelin, etten vaan osaa syödä oikein. Tuntui, etteivät ihmiset uskoneet, etten syönyt liikaa.
Tilanne karkaa käsistä
Seuraavat 15 vuotta Erjan paino nousi nousemistaan. Vähitellen kroppa alkoi oireilla kuormituksen alla. Krenkkaavat polvet johtivat nivelrikkoon ja vuonna 2009 tähystysleikkaukseen.
Tässä vaiheessa painoa oli kertynyt 136 kiloa. Yli 35:n painoindeksi viestitti vaikeasta lihavuudesta.
− Kropassani oli niin paljon kuonaa, että tuntui, kuin olisin ihan täynnä. En pystynyt enää olemaan edes töissä.
Uusi lääke
Keväällä 2009 lääkäri mainitsi vaikeassa tilanteessa kärvistelevälle potilaalle uudenlaisesta diabeteslääkkeestä eksenatidista, josta on ollut apua myös painonpudotuksessa.
Lääke ei kuulunut tuolloin Kela-korvauksen piiriin. Erja ei antanut 150 euron kuukausikulun säikäyttää. Tätä kokeillaan!
Ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat lievän pahoinvoinnin kourissa. Sitten alkoi tapahtua.
− Paino laski kilon ja viikko, kilon ja viikko, ihan säännöllisesti aina 60 kiloon asti, Erja kertaa yhä hämmästyneenä tilanteen täydestä käänteestä.
Puoli vuotta uuden lääkityksen aloittamisesta Erja pisti viimeisen insuliinipiikkinsä.
Elämän kunnossa
Tänä päivänä Erja tietää, ettei hänen syömisensä ollut suurin syy painonnousuun. Myöskään ammattilaiset eivät nähneet asioiden yhteyttä: insuliini sekoitti diabeetikon aineenvaihdunnan pahan kerran.
− Kaikelta tältä olisi voinut välttyä, mutta tätä uutta lääkettä on ollut tarjolla vasta muutaman vuoden. Omalääkärini on ollut silti todella hyvä, Erja kiittää.
Verensokereitaan Erja ei ole mitannut enää pitkään aikaan. Arvot ovat pysyneet tasaisina.
− Minulla oli myös ruusu jalassa vuosien saatossa jopa kymmeniä kertoja. Käytin estolääkityksenä antibiootteja. Ruusu uusii helposti, kun painon myötä sidekudokset olivat kovilla. Nyt en ole varmaan kahdeksaan kuukauteen käyttänyt antibiootteja.
Nykyinen osa-aikaeläkeläinen painelee tätä nykyä menemään kuin ennen vanhaan. Mustikkametsässä kulkiessa mieli haikailee takaisin nuoruuden harrastuksen, suunnistuksen, pariin.
− Insuliiniin en enää koske, jos ei ole pakko. Toivottavasti ei tarvitsekaan!
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
