Vielä muutama vuosi sitten Mauri uskoi vakaasti, ettei hän tarvitsisi influenssarokotusta; eihän influenssa ole kuin hieman tavallista kovempi flunssa? Hengenvaara ja teho-osastolle joutuminen saivat kuitenkin miehen muuttamaan mieltään.
Kaksi vuotta sitten, marraskuun 23. päivä vuonna 2015, Mauri kiidätettiin Seinäjoen keskussairaalan teho-osastolle, kytkettiin hengityskoneeseen ja vaivutettiin uneen seuraavaksi seitsemäksi päiväksi. Viimeisiksi muistikuvikseen mies kertoo yöllisen vierailun keskussairaalan päivystyksessä, ja vaikka tämän jälkeen mies vietti kotona vajaan viikon, mielikuvat tästä ajasta ovat hämärtyneet.
Miehen tilan vakavuus selvisi, kun Mauri otettiin keuhkokuume-epäilyn ja kovan kuumeen vuoksi sisään terveyskeskuksen teho-osastolle. Tästä ei ehtinyt kulua kahtakaan vuorokautta, kun huonokuntoinen mies siirrettiin keskussairaalan teho-osastolle hengitystoimintojen heikennyttyä.
– Hengenlähtö oli minuuteista kiinni kriittisimpien reilun 24 tunnin aikana, mitään ei ollut enää tehtävissä muuta kuin toivoa, että lääkkeet purevat ajoissa. Jos purevat ollenkaan, Mauri kertoo.
Äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä, ARDS, on tila, josta selviää miehen mukaan tehohoidosta huolimatta vain noin puolet, joten hänellä voidaan sanoa käyneen tuuri. Jos tuuri ei olisi ollut puolella, häntä olisivat jääneet kaipaamaan vaimo ja kuusivuotias poika.
Mies kertookin olevansa ikuisesti kiitollinen Seinäjoen keskussairaalan hoitajille ja lääkäreille siitä, että hän sai mahdollisuuden jatkaa elämäänsä.
– Teho-osaston henkilökunta jäi ikuisesti mieleen, sain siellä todella hyvää ja ihmisläheistä hoitoa. Samoin sisätautiosastolla, mies kiittelee.
