Jaakko Ilkan kenttää Ilmajoella hellii aurinko. Lippu liehuu, puhtaiksi puunatut autot seisovat rivissä kentällä, kunkin auton luona parveilee muutama ylioppilaan lähiomainen. Tunnelma on hyvin juhlava: kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja ajavat vuorotellen lakituspaikalle.
Jules Ahokas on vuorossa toisena. Rehtori puhuu, ojentaa todistuksen ja sitten seuraa juhlava hetki: tuore ylioppilas painaa valkolakin päähänsä. Takana seisovat omaiset taputtavat.
Lue myös: Kommentti: Ilmajoen nokkela lakitustempaus herätti myös suuttumuksen – kyllä me suomalaiset olemmekin lampaannahkoja
Yllättäen tilanne vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin tavanomainen lakitus juhlasalissa. Lämmintä tunnelmaa korostaa se, että läheiset seisovat lakitettavan takana.
– Onhan tämä parempi kuin saada paperit postissa. Aivan toinen tunnelma, kiittelee Ahokas.
Hän opiskeli ilmaisutaidon lukiossa ja kirjoitti äidinkielen, filosofian, historian, uskonnon, englannin ja matematiikan. Opiskelu sujui mukavasti, aikaa kului musiikin ja teatterin parissa ja Etelä-Pohjanmaan rytmi-instituutti tuli tutuksi.
– Nyt tuntuu hyvältä, pääsee elämässä eteenpäin. Aion hakea opiskelemaan musiikkia ja teatteria, sanoo nuori mies.
Jules Ahokas sävelsi striimattavaan tilaisuuteen myös uuden suvivirren ja toisen oman kappaleen, joka kuvailee tuntoja.
