Sanoittaja, tuotantopäällikkö Ilkka Vainio ei unohda koskaan juhannusta vuonna 1977.
– Juhannuspäivää vasten aamuyöllä ajoimme kaverin kanssa autolla rajusti ulos tieltä. On ihme, että selvisimme hengissä, mies toteaa.
Juhannusaamuyö oli herkän seesteinen. Ilkka "Ile" Vainio oli hyvän kaverinsa kanssa liikkeellä pienellä vanhalla Datsunilla. Pojat olivat pörräilleet pitkin Tammisaarta ja palailivat kahdestaan aamuyöllä majapaikkaansa. Muita kulkijoita ei kapealla ja mutkaisella tiellä ollut, joten juuri ajokortin saanut kaveri painoi kaasua.
– Päästelimme reipasta ylinopeutta ja huudatimme kasetilta Deep Purplea. Hiekkatie oli mutkainen. Yhdessä kurvissa auto karkasi kaverin käsistä ja se oli menoa.
– Auto suistui tieltä, alas tienpenkalta ja törmäsi suoraan puuhun. Paiskauduin päin tuulilasia ja pää meni lasista läpi, Vainio muistelee kauhunhetkiä.
Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, mutta onneksi paikalle sattui ohikulkija, jolta loukkaantuneet nuorukaiset saivat apua.
– Meidät kiidätettiin Tammisaaren sairaalaan. Kiitän lämpimästi nyt pian eläkkeelle jäävää lääkäri Peter Flomania. Hän ompeli päähäni kymmeniä tikkejä. Kasvot ja pää repesivät pahasti.
– Kiitän myös veripalvelua, ilman sitä en olisi pärjännyt. Menetin kaksi litraa verta.