Iho punoittaa ja pistelee? Saatat kärsiä tietämättäsi ruusufinnistä

Ruusufinni eli rosacea on krooninen ihotauti, josta monet suomalaiset tietämättään kärsivät: taudin oireet yhdistetään yleensä paremmin tunnettuun couperosa-ihoon. Mistä ruusufinnin tunnistaa?

Auringonvalo ja mikrobit mahdollisia aiheuttajia

Ruusufinnin aiheuttajaa ei tunneta varmuudella. Tauti puhkeaa yleensä 30–50 vuoden iässä, mutta oireilu voi alkaa jo lapsuusiällä ja esiintyä samanaikaisesti esimerkiksi aknen kanssa.

Mahdollisia ruusufinnin aiheuttajia ovat auringonvalo, ihoon normaalisti kuuluvat mikrobit ja erityisesti talipunkit. Ihotautilääkäri TapioRantasen mukaan ruusufinnipotilaan iholla on talipunkkeja enemmän kuin vertailuväestöllä. Myös suolistobakteereja on epäilty ruusufinnin aiheuttajiksi.

– Esiintyminen on yleisempää vaalealla, huonosti aurinkoa sietävällä ihotyypillä. Irlannissa sitä kerrotaan esiintyvän erityisen paljon, puhutaan kelttien kirouksesta, Rantanen kuvailee.

Rantanen on muun muassa ollut Päijät-Hämeen keskussairaalassa ihotautien ylilääkäri 17 vuotta.

Ruusufinniä ei pidä sekoittaa vyöruusuun

Kuinka monella siis on ruusufinni? Luvut vaihtelevat huomattavasti riippuen siitä, mitä kaikkea käsitetään ruusufinniksi, Rantanen toteaa.

Jos ajatellaan niin kutsuttua perinteistä, kakkostyypin ruusufinniä, taudista kärsii 2-3 prosenttia aikuisväestöstä. Prosenttimäärä nousee jopa 17,5 prosenttiin, jos mukaan otetaan myös ykköstyypin ruusufinni, josta kosmetologia käyttää nimitystä couperosa.

– Ykköstyypin ruusufinni on käytännöllisesti katsoen sama kuin kosmetologien käyttämä couperosa-termi. Eräs kosmetiikkafirma kertoo 65 prosentin naisista kärsivän ihon punoituksesta, tämä kaikki ei tietenkään voi olla ruusufinniä, Rantanen kertoo.

Ruusufinniä ei nimien samankaltaisuudesta huolimatta pidä sekoittaa vyöruusuun.

– Vyöruusu on vesirokkoviruksen uudelleen aktivoituminen ihmisessä, Rantanen kuvaa.

Ruusufinnin oireita

Ruusufinni ei ole sinällään vaarallinen. Sen oireita ovat esimerkiksi ihon ohimenevä punastelutaipumus ja pysyvä punoitus.

– Pysyvä punoitus yleensä jättää silmänympärysseudut selvästi vaaleammiksi, Rantanen sanoo.

Ihmisellä ei kuitenkaan välttämättä ole ruusufinniä, vaikka hän punastelisi paljon.

– Kyllähän niitä ihmisiä on, jotka punastelevat, eikä siinä ole mitään muuta. Punastelu on yksi piirre, joka saattaa olla merkki taipumuksesta ruusufinniin, Rantanen sanoo.

– Jos ruusufinnin aiheuttamaan punastumista vertaa normaalipunastumisiin, ruusufinnipotilailla punastuminen on yleensä pidempikestoinen. Ajan kanssa alkaa jäädä pysyvää punoitusta iholle.

Ruusufinnin oireita ovat myös laajentuneet pintaveri- tai hiussuonet ja näppylöinti sekä märkänäppylöinti. Ruusufinni voi ilmetä myös ihon pistelynä tai poltteluna, kuivuutena ja turvotuksena. Iho ei ehkä siedä kosmetiikkatuotteita yhtä hyvin kuin ennen. Silmät voivat olla punaiset tai ärtyneet.

Ruusufinnin vuoksi iholla voi esiintyä myös fyymamuodostusta, jonka vuoksi nenä kasvaa suureksi ja perunamaiseksi.

– Talirauhaset kasvavat voimakkaasti. Fyymamuodostus on miehillä esiintyvä oma alatyyppi. Kyseessä on niin sanottu PekkaTiilikaisen nenä. Tämä legendaarinen urheiluselostaja on vanhemmalle väelle tuttu. Usein tähän liittyy muitakin ruusufinnioireita vaihtelevasti, Rantanen kuvaa.

Pakkasesta sisälle tuleminen pahentaa oireita

Ruusufinniä ei toistaiseksi voi parantaa millään hoidolla pysyvästi. Rantasen mukaan iho punoittamisesta ja näppylöinnistä kärsivien tulisi kuitenkin tietää, että tautiin on olemassa hoitoa.

– Ruusufinniä hoidetaan välttämällä yksilöllisiä pahentavia tekijöitä ja suojaudutaan liialta auringolta. Valitaan ihonhoitoon tuotteet, jotka eivät laukaise punoitus- tai ärsytysoireita. Helpoimmin sopivia löytää couperosa-iholle tarkoitetuista tuotteista, Rantanen neuvoo.

Potilaskyselyn mukaan ruusufinniä pahentavat ainakin aurinko, emotionaaliset tekijät kuten jännitys, kuumuus sekä voimakkaat lämpötilanvaihtelut, kuten pakkasesta sisälle tuleminen.

– Kuuma juoma tai ruoka, voimakkaat mausteet, kosmetiikkatuotteet. Kortisonivoiteet pahentavat tautia tai voivat aiheuttaa sen, niitä ei saa rosacea-kasvoille laittaa, Rantanen luettelee.

– Laukaisevat tekijät ovat yksilöllisiä, eivät kaikilla samoja.

Lievään tautiin riittää usein paikallishoito. Lääkkeinä toimivat metronidatsoli ja atselaiinihappo.

– Syyskuusta alkaen erästä metronidatsolivoidetta on saatavissa apteekista ilman reseptiä, Rantanen kertoo.

Vaikeaan tautiin antibiootteja

Ihon punoitusta voi hoitaa myös valoimpulsseilla.

– Voimakkaaseen punoitukseen ei oikeastaan ole muuta hoitoa kuin laser- ja valoimpulssihoidot, joilla suonia voidaan tukkia ja vähentää punoitusta.

Valoimpulssihoito kuitenkin maksaa melkoisesti, ja hoitoon pitää hakeutua yksityiselle puolelle.

Ellei ruusufinnin paikallishoito riitä, voidaan turvautua antibiootteihin.

– Vaikeampaan tautiin heti alusta käytetään antibiootteja viikkojen tai kuukausien kuurina. Joissakin hankalissa tapauksissa käytetään tavallisimmin vaikeaan akneen käytettyä isotretinoiini-nimistä A-vitamiinijohdosta. Tätä saa määrätä vain ihotautien erikoislääkäri, Rantanen sanoo ja huomauttaa, että lääke voi kuitenkin pahentaa ruusufinnin aiheuttamia silmäoireita.

Ihon punoitukseen on ehkä tulossa uudenlaista helpotusta: uudentyyppinen lääke saattaa ensi vuoden aikana saada myyntiluvan Suomessa.

Lue myös:

Aiheuttaako suklaa todella finnejä? Lue yllättävät ihonhoitofaktat

Asiantuntijan vinkit: Älä tee näitä virheitä ihonpuhdistuksessa

Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi