Moni julkinen IT-järjestelmä ei käyttöönoton hetkellä vastaa enää alkuperäiseen tarpeeseen, sanoo aiheesta väitöstutkimuksen tehnyt Aapo Koski.
Erilaisten julkisten tietojärjestelmähankintojen myöhästymiset ja ongelmat ovat säännöllisesti uutisiin nouseva ilmiö vuodesta toiseen. Veronmaksajille on koitunut mittavia lisälaskuja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon Apotin, turvaverkko Tuven ja poliisin Vitja-hankeen viivästymisistä.
Eikä tässä vielä kaikki – tekniikan lisensiaatti Aapo Kosken mukaan uudet järjestelmät eivät useinkaan lopulta vastaa tarpeeseen, joihin niitä on alun perin ryhdytty hankkimaan.
Hankintalain viivoittamat järjestelmähankinnat eivät useinkaan etene erityisen vinhakkaasti. Kun määrittelyssä, testaamisessa ja lopulta käyttöönotossa voi kulua vuosikausia, alkuperäinen tarve on saattanut muuttua.
Samalla myös digitalisaatio on ottanut harppauksen eteenpäin.
– Vanhentuminen ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö järjestelmä joiltain osin helpottaisi tarvetta, mutta ei varmasti enää optimimielessä käytettyyn aikaan ja resursseihin nähden, Koski toteaa.
Kosken mukaan hitaus johtuu osin alan omista toimintatavoista, osin nykyisestä hankintalaista.
– Julkisia hankintoja tehdään siten, että halutaan käyttää iso panos sen määrittelyyn, mitä oikeasti tarvitaan. Toisaalta toteuttaessa testataan pitkään ennen kuin uskalletaan ottaa käyttöön. Hankintalaki ohjaa aika vahvasti siihen.
"Minkälaisia tilanteita olisi voitu hoitaa paremmin?"
Ongelmaa voisi tuskin katsoa äärimmäisen merkittäväksi, jos vanheneminen aiheuttaisi pulmia vain tietyn kaupungin kirjaston lainausjärjestelmässä tai jääkiekkovuorojen varaussysteemissä.