Hyökkäys poliisiasemalle (Assault on Precinct 13)

Kun pahamaineista huumekuningasta, Marion Bishopia (Laurence Fishburn), kuljettava vankilabussi on juuttua lumeen, joutuu 13. poliisipiiri vastaanottamaan vihoviimeiset vieraansa. Poliisimurhasta syytetyn Bishopin ohella väliaikaiseen majoitukseen saapuvat kaksi vartijaa sekä kolme muuta vankia, aggressiivinen pikkunilkki Beck (John Leguizamo), synkkä Anna (Aisha Hinds) sekä liukaskielinen Smiley (räppäri Ja Rule).

Jake aavistaa hankaluuksia, joiden vakavuus selviää, kun tuntematon miesjoukko tekee ensimmäisen kommandohyökkäyksen purkukelpoiseen tukikohtaan. Koska asema 13 ei saa yhteyttä ulkomaailmaan, on harvalukuisen joukon pidettävä yksin puoliaan vihulaisia vastaan. Kun hyökkääjien henkilöllisyys paljastuu, synkistyy asetelma entisestään. Kylmähermoisen Marcus Duvallin (Gabriel Byrne) johtama tapporyhmä ei voi enää jättää jälkeensä ainuttakaan todistajaa.

Hyökkäys poliisiasemalle on harvinaisen tehokas jännäri, joka ei suvantovaiheita liiemmin tunne. Noin puolen tunnin lämmittelyn jälkeen juoni etenee nasta laudassa loppuun asti. Trilleri tiivistyy sekä aseman sisä- että ulkopuolella, sillä ylivoimaisen vastustajan edessä Jaken on uskaltauduttava aseistamaan myös vaaralliset vieraansa. Hawken hermoheikko Roenick on hitaasti sankarin mittaan kasvava sheriffi, joka löytää enigmaattisesta Bishopista sopivimman, jos kohta myös epätodennäköisimmän psyykkaajansa. Fishburnen Bishop huokuu ympärilleen Matrix-Morpheuksesta tuttua viileää karismaa pelkästään kävelemällä huoneen poikki. Ilman hänen intensiivistä läsnäoloaan Richet'n elokuva olisi huomattavasti köyhempi tekele.

Sopranos-tv-sarjan ystävät ilahtunevat nähdessään juonen kiemuroissa Drea de Matteon, jonka sihteerirooli palauttaa erehdyttävästi mieliin murhatun mafiatyttöystävä-Adrianan sympaattisen katu-uskottavuuden. Vanha kettu Brian Dennehy on omassa elementissään eläköityvänä pappajeparina. John Leguizamon pöllyinen Beck on hetkittäin yliampuvan ärsyttävä siinä missä Ja Rulen ja Aisha Hindsin kaksi muuta pikkurikollista ovat hukkua miltei kokonaan tapettiin.

Hyökkäys poliisiasemalle on varma valinta perinteisen toimintaelokuvan ystäville. Vertailussa Carpenterin alkuperäisteokseen Richet'n uutuus pärjää erinomaisen hyvin: parempi dialogi ja näytteleminen sekä sujuvampi tempo uudistavat sinänsä ansiokkaan kulttikuriositeetin dynaamiseksi kokonaisuudeksi. Henkilökuvat eivät pääse juhlimaan moniulotteisuudella tai kasvulla, kyse on ainoastaan selviytymisestä, mikä sekin on varattu vain hyvin harvoille. Onkin yllättävää, miten voimakkaasti elokuvan traagisin hengenmenetys vaikuttaa kaiken testosteronin vuodatuksen keskellä. Aidosti surullinen hetki – se on paljon se silmittömän tulituksen tiimellyksessä.

Teksti: Outi Heiskanen