Huoneen kokoinen Teatteri Jurkka täyttää 70 vuotta – Suomen pienin ammattiteatteri tuo näyttelijän yleisönsä iholle

Kun Teatteri Jurkan tiloihin astuu Helsingin Kruununhaassa, vastaan tulvahtaa teatterin nostalgia ja romantiikka. Kaunista, vanhaa ja pientä. Täällä ei digiaika eivätkä liukuvat lavasteet rassaa.

Näyttelijä ei pääse hetkeäkään piiloon

Katsomossa on 51 paikkaa ja näyttämö parin olohuonematon kokoinen. Täällä voi tehdä todella "koskettavaa" teatteria. Näyttämöllä ei pääse piiloon lavasteisiin tai kollegan taakse. Katsoja voi tuntea näyttelijän hengityksen.

– Jurkassa näytellään katsojalle, kiteyttää teatterinjohtaja Tuomas Parkkinen.

– Näyttämöltä voi nähdä jokaisen katsojan ja reaktiot – jos joku nuokkuu tai vilkuilee kännykkää. Täällä kokenutkin näyttelijä pääsee tekemään jotain uutta ja omaa, joka voi yllättää.

Jurkassa ovat vuosien varrella käyneet lukuisat tunnetut nimet. Tänään huoneteatterin suosikkinäyttelijöihin kuuluu useiden menestyssarjojen tähti Tommi Eronen.

– Kaikki, mitä täällä teet, näkyy. Tai se, mitä jää tekemättä. Katsomokin on osa yhteisöä, kuvailee Tommi Eronen.

– Ei toista tällaista teatteria ole. Minulle täällä näytteleminen on tehnyt hyvää; erityisesti yleisön kohtaaminen, mikä on ollut minulle vähän haasteellista.

Jurkan loistava teatteriperhe

Teatterin perusti 1953 Grand Old Lady Emmi Jurkka (1899–1990). Työtä jatkoivat hänen poikansa Sakari Jurkka (1923–2012) sekä tyttärensä Vappu Jurkka (1927–2012). Suomi-filmin ja teatterin historiaa tuntevat muistavat hyvin myös perheen kolmannen sisaruksen Jussi Jurkan (1930–1982). He kaikki olivat aikansa tähtinäyttelijöitä.

Nyt Emmi Jurkan säätiötä johtaa Vappu Jurkan poika Ville Sandqvist.

– Suku ei enää määrittele, mitä täällä tehdään, korostaa  Sandqvist. 

Teatteri on jo luovutettu eteenpäin suvun ulkopuolelle.

Teatteri Jurkan johtajaksi 1994 tullut Atro Kahiluoto oli ensimmäinen suvun ulkopuolinen johtaja. Kahiluodon myötä alkoi nousu, joka on kestänyt näihin päiviin.

Opiskelijat nostivat uuteen aikaan

– Tuolloin ehkä vähän kulahtaneeksi koettu teatteri aloitti yhteistyön teatterikorkeakoulun kanssa. Sen myötä nuoret löysivät Jurkan ja teatteri on noussut taiteellisesti merkittäväksi paikaksi, kuvaa Ville Sandqvist.

Sandqvist muistelee huvittuneena isoäitiään Emmi Jurkkaa. Hän oli teatteriaan suurempi hahmo, jolle näytteleminen oli koko elämä. Itsepäinen nainen rakasti monologeja ja pienessä tilassa ilman kuiskaajaa (kuiskaajalle ei ole tilaa) työ oli joskus arvaamatonta.

– Jos vuorosanoja ei muistanut, piti pyrähtää lämpiön puolelle lukemaan käsikirjoitusta. Emmi sanoi tällöin katsomolle, että "käyn pissalla". Taas kerran tuli blackout ja Emmi oli näyttämölle hiljaa. Silloin joku sanoi katsomosta, että "pitäisiköhän sinun Emmi käydä pissalla".