Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan kokemuksiaan homehelveteistä. Erään homepakolaisen karu tarina kertoo, millaiset vaikutukset kosteusvauriolla voi olla niin terveyteen kuin talouteenkin. Rankoista kokemuksista jäi katkeruus – asian selvittely ei kannata, vaan helpommalla pääsee muuttamalla hiljaisuudessa.
"Tajusin olevani homeesta sairastunut vasta sen jälkeen, kun remontoimme avopuolisoni kotitaloa ja löysimme märkää alaohjauspuista.
Olin talossa asuessamme sairastanut vaikeiden reumaoireiden lisäksi päänsärkyjä. Minulla todettiin migreeni, vaikea masennus ja vakava työuupumus. Myös työpaikalla oli huono sisäilma. Lannerankani romahti sinä kesänä täysin, ja olin pitkään liikuntakyvytön. Jalkapohjissani alkoivat plantaarifaskiitit. Koiralla oli kennelyskä, avomiehellä punajäkälä paheni ja keuhkot vinkuivat ihan kuin kissa olisi ollut mahassa. Molemmat yskimme öisin keuhkomme pihalle. Silmät vuotivat ja kirvelivät, iho hilseili ja kirveli, olimme ärtyneitä. Poikammekin sai pitkittyneitä yskiä, ja astmalääkkeet otettiin taas käyttöön. Jos homevaurio ei olisi paljastunut, tuskin olisin tajunnut oireilevani sille.
Hain apua eri tahoilta, mutta lopulta väsyin, ja sanoin, että myydään pois koko talo homeineen päivineen purkukuntoisena. Meillä ei ollut pennin latia rahaa tehdä enää mitään, mutta jokainen pankki löi ovensa nenämme edestä kiinni heti kuullessaan sanan HOME. Olisi pitänyt olla miljardööri hakeakseen ARA:sta avustusta kaikkine tutkimuksineen ja raportteineen. Seurakunta olisi auttanut, jos muu rahoitus olisi ollut selvillä. Pankilta tuli sama viesti, eli olimme umpikujassa. Talon sitten osti kaikesta tietoisena mies, joka alkoi korjata sitä.
Tuosta alkoi homepakolaisen elämäni. Kuudes asunto on menossa, ja nyt uskallan jo hiukan toivoa, joko pystyisin kodin perustamaan. Hometalo vei terveyteni, ja lisäksi myös toimeentuloni ja kotini sekä omaisuuteni. Myytyä taloa maksamme vielä monet vuodet. Sukulaisten kanssa meillä on mennyt sukset usein ristiin asian tiimoilta ja ystäväpiiri on muuttunut, elämänarvot ovat menneet uusiksi.
Aloin sisäilma-aktiiviksi.
Homealtistusten seurauksena aloin oireilemaan myös eri kemikaaleille, ja minulla alkoi järkyttävä hajusteyliherkkyys. Lääkärit joko sivuuttivat aina aiheen tai leimasivat luulosairaaksi. Onneksi on löytynyt pari asian tunnustavaakin lääkäriä. Sisäilmapoliklinikoille olisi todellakin käyttöä, sillä peruslääkärit eivät pidä tätä oireilua minään.Taloudellisista syistä on pitänyt keksiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot selviytyä. Kaikki vanhat käyttöluotot, jäljellä oleva asuntolaina ja kaatuneen yritykseni lainat muiden kiinteiden ja yllättävien menojen lisäksi painavat kukkarossa. Pankit eivät myönnä lisää lainoja, koska on liikaa vakuudetonta lainaa jo pohjalla. Työttömyyspäiväraha kattaa vain osan isoista menoista. Sairaana ei pääse edes työkokeiluun. Sairaspäivärahaa ei makseta kuin vuosi virallisesti hyväksytystä diagnoosista. Kunnan terveystarkastaja kohteli hyvin silloin meitä, kun kyseessä oli oma omakotitalo, mutta kun kyseessä myöhemmin oli kunnan omistama vuokra-asunto, ei terveyshaittalausuntoa kirjoitettukaan tuosta noin vain. Kaikki eteni vuokra-asunnon suhteen todella hitaasti, ja kantelin toiminnasta. Se ei auttanut paljonkaan, mutta ainakin terveystarkastaja alkoi toimia nopeammin kantelun johdosta. Tulos oli kuitenkin laiha, eikä kannustanut myöhempien asuntojen kohdalla enää selvittämään asunnon tilaa. Helpompi oli irtisanoa ja muuttaa uuteen. Vuokranantajat kieltävät kaiken ja vuokraavat asunnon hyväkuntoisena seuraavalle. Ei auta, vaikka vedet tulisivat katon läpi."