Tammikuinen torstai-ilta ja vieraspeli Jyväskylässä. Rutiininomaiselta tuntunut asetelma haihtui nopeasti SM-liigakierrokselle valmistautuneen Jokereiden huoltoryhmässä, kun Markku ”Porgy” Raitamo huomasi pelipaitojen jääneen Helsinkiin. Alkoi logistinen operaatio, joka muistetaan yhtenä sarjan erikoisimmista sattumuksista.
Minkä joukkueen paidassa puolustaja Antti-Jussi Niemi debytoi SM-liigassa? Joukkueena oli kyllä hänen kasvattajaseuransa Jokerit, mutta pelipaita oli JyP HT:n omaisuutta.
Tämä kiekkotietäjien pubivisakysymys juontaa juurensa tammikuun 18. päivän kierrokselta vuodelta 1996, jolloin Jokerit joutui pelaamaan vierasottelunsa ensimmäisen erän isäntäjoukkue JyP HT:lta lainatuissa pelipaidoissa.
Jokereiden päähuoltajana 1990-luvun menestysvuosina työskennellyt Markku ”Porgy” Raitamo ottaa syyt niskoilleen unohduksesta. Nyt 71-vuotiaana Nizzassa asusteleva Raitamo ilahtuu soitosta ja muistelee mielellään urallaan sattuneita kommelluksia, joista pelipaitaepisodi oli ehkä kaikkein kuumottavin.
– Hallillehan mennään aina minuutilleen kahta tuntia ennen pelin alkua. Tyhjensimme bussia, ja bussikuski Ripe huusi, että ”Porgy, hei. Onko se paitakassi vielä siellä?”. Vastasin, että kyllä sen pitäisi olla siellä. No eihän sitä ollut missään, Raitamo nauraa.
Huoltojoukoilla on ottelun alla aikaa laittaa kaikki kuntoon pukukopissa joukkueen lähtiessä hölkkäämään piimät pois pohkeista bussimatkan jälkeen. Paitojen puuttumisen tultua ilmi Jokerien valmentajakaksikko Hannu Aravirta ja Leo Äikäs olivat niin ikään Hippoksen lähinummilla haukkaamassa happea, mutta joukkueenjohtaja Jarmo Koskinen oli paikalla.
– Jake, äkkiä tänne! Raitamo huusi.
– No mikä nyt? Koskinen kysyi.
– Meidän paidat on Stadissa, ”Porgy” vastasi.
Satumainen onni matkassa
Hallilla ollut joukko ei jäänyt toimettomaksi. Koskinen alkoi etsiä puhelinluettelosta yhteystietoja Finnairin suuntaan. Ottelu oli alkamassa kello 18.30.
– Jake otti heti Finskin numeron esiin, ja minä soitin vaksille Stadin hallille. Sanoin, että mene äkkiä katsomaan, että onko meidän verkkokopin perällä sellainen musta kassi. No olihan se siellä. Sanoin, että ota taksi suoraan lentokentälle, ja lisäohjeita tulee sitten, Raitamo kertoo.
Autolla paidat olisivat hädin tuskin ehtineet perille saman vuorokauden puolella, mutta Koskisen selvitystyö Finnairin suuntaan poiki satumaisen osuman.
– Jake sai kiinni yhden jyväskyläläisen kipparin, joka oli tulossa lomalle, ja me saimme sen kassin hänen kyytiinsä. Bussikuski Ripa haki sen kentältä.
– Siinä kävi ihan armoton munkki, että sieltä lentää just joku lentokapteeni lomalle Jyväskylään! Porgy hämmästelee.
JyP-kollegalta apua
Ottelun alkuun mennessä paitoja ei kuitenkaan ollut mitään toivoa saada paikalle. Tässä kohtaa Raitamo joutui kääntymään lakki kourassa kotijoukkue JyPin huollon puoleen.
– Meillä oli muiden joukkueiden huoltajien kanssa helvetin hyvät välit. Menin kysymään Virpiön Karilta, että Virpa hei, missä sun vieraspaidat on. Hän vastasi, että tuossahan ne on rekissä, miten niin? Sitten se tajusi: ”Kävikö näin?”. Sanoin, että kävi näin, Raitamo hekottaa.
Tilanne oli pakko paljastaa myös valmennukselle ja pelaajille, kun nämä palasivat lämmittelylenkiltään. Päävalmentaja Hannu Aravirta hoiti asian tyylikkäästi.
– Ara piti jätkille puheen, että kyllä huoltokin tekee virheitä, ja te teette jatkuvasti virheitä peleissä.
JyP HT:n siniset vieraspaidat jaettiin hölmistyneille pelaajille kutakuinkin heidän oikeiden numerointiensa mukaan. Ottelupöytäkirjat jouduttiin myös uusimaan, mikä lisäsi päänvaivaa Hippoksen toimitsijoille.
Lopulta paidat saapuivat pikalentorahtina Jyväskylään. Jokerit olisi voinut pelata JYPin sinisillä paidoilla vaikka koko ottelun, mutta myöhemmin joukkueenjohtaja Koskinen kertoi, että tästä olisi tullut iso sakko SM-liigalta.
Tv-peli olisi ollut Hjallikselle liikaa
Raitamo sai mokasta jonkun verran kuittailua ja lisää oli tulossa. Jokerien omistaja Hjallis Harkimo ei ollut Porgyn muistikuvan mukaan tapahtumahetkellä Suomessa, joten asiaan palattiin seurapomon kanssa myöhemmin.
Harkimolla piti talvella 1996 kiirettä valmisteilla olleen Hartwall Areenan suunnittelutöissä.
– Hjallis pyöri arkkitehtileegion kanssa ympäri maailmaa katsomassa hienoja halleja. Sitten meillä oli perinteinen saunailta. Hjallis oli tullut silloin maailmalta ja olihan hän kuullut, mitä oli tapahtunut, Raitamo sanoo.
– Sen verran hän tuli siihen sanomaan, että ”anna olla viimeinen kerta, ja jos se olisi ollut tv-peli, niin päähuoltaja olisi saanut kenkää saman tien”, hän muistaa Harkimon tokaisseen.
– Mainosarvot ovat niin kovia. Hän oli kuitenkin reilu pomo, ja siihen se sitten jäi.
Raitamon oli muutenkin pidettävä huoli, että myydyt mainokset näkyivät oikeilla paikoilla. Hankalinta tämä oli maalivahtien varusteiden kohdalla.
– Minulla oli hirveät tarrateipit, että sain pysymään ne mainokset kiinni. Varsinkin, jos oli tv-peli kyseessä enkä ollut saanut kunnon tarraa painosta, niin kyllä Hjallis soitti, että miksei ollut jotain puhdasta kilpimainosta.
Kerrankin näin päin
24 vuoden takaisesta tapauksesta tulee toisinaan kuittailua vielä tänä päivänäkin. Pelaajat ottivat kaiken irti tilanteesta.
– Viimeksi olimme taas kesäjuhlissa Ahvenanmaalla 30 äijän kanssa. Aina sitä jotkut huutelevat kännipäissään, että silloinkin jätit paidat himaan, Raitamo nauraa.
Hyvin monesti huolto sai kuitenkin paikata pelaajien tekemiä unohduksia. Tarina Arto Tukion varaluistimien varaluistimista ei ollut ainutlaatuinen tapaus.
– Kyllähän sen sakkokassan hoitajana näkee heti, kun joku kaivaa siellä kalpeana kasseja, että mikäs unohtui?
– Hyvin pieni osa pelaajista oli perusluonteeltaan sellaisia, että niillä oli aina kaikki hukassa. Niihinkin sitten aina tottui. Ne kärsivät sitten jo inflaation.