Viime vuoden yhteishaussa Helsingin yliopistoon haluavan piti tietää, mitä ainetta hän haluaa tulevat vuotensa opiskella. Tänä vuonna opintoja ei tarvinnut pohtia yhtä tarkasti.
– Harva ylioppilaaksi kirjoittanut tietää mitä haluaa. Usein on vain selvillä, onko kiinnostus enemmän kallellaan humanistisiin, yhteiskuntatieteellisiin vai luonnontieteellisiin aineisiin, koulutusuudistuksesta vastaava Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom kertoo.
Koulutusuudistuksen ideana on, että kanditutkinnon eli yliopiston alemman tutkinnon painopiste siirtyy entistä enemmän monien eri tieteenalojen opiskeluun.
Esimerkiksi historiasta ja kehitysmaista kiinnostunut lukiolainen voi hakea Yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmaan, jossa hän opiskelee poliittista historiaa, talous- ja sosiaalihistoriaa, sosiaali- ja kulttuuriantropolgoiaa sekä kehitysmaatutkimusta.
Opintojen edetessä aletaan suuntautua enemmän joihinkin oppiaineisiin, ja maisterin tutkinnon alkaessa valitaan vain yksi aine, johon keskitytään.
Eri lailla ajattelevien kanssa keskustelu kehittää ajattelua
Viime syksynä talous- ja sosiaalihistorian opiskelut aloittanut Minna Majaniemi pitää siitä, että yhteistyö eri aineita opiskelevien välillä kasvaa – niin luennoilla kuin vapaa-ajallakin.
– Nämä neljä opintosuuntaa katsovat samaa asiaa eli yhteiskunnallista muutosta hieman eri näkökulmista. On hienoa keskustella ihmisten kanssa, jotka tarkastelevat maailmaa erisävyisten linssien läpi.
Eri lailla ajattelevien ihmisten kanssa keskustelu kehittää Majaniemen mukaan myös omaa ajattelua.
Uusia kursseja suunnitelleet opettajat saavat myös Majaniemeltä kiitosta. Hänen kuulemansa perusteella henkilökunta on tehnyt paljon töitä uuden koulutusohjelman eteen ja työtä on tehty hyvin opiskelijalähtöisesti.
Työharjoittelu tulee pakolliseksi kaikille
Uudistuksen ideana on parantaa valmistuneiden mahdollisuuksia työelämässä.
Entistä monipuolisempien tutkintojen pitäisi antaa opiskelijoilla kattavat tiedot eri aiheista, jolloin opiskelijoiden työmahdollisuudetkin voivat olla laajemmat.
– Osaaminen tulee varmasti kasvamaan, mutta ainakin valtiotieteellisessä muiden tieteenalojen kursseja on voinut opiskella vapaasti jo aiemmin.
Majaniemi myös kertoo, että hänen opinnoissaan opetus on ollut jo työelämälähtöistä.
Työelämätaitoja hän on oppinut kursseilla esimerkiksi ryhmätöiden, esitelmien ja väittelyiden avulla.
Kaikkiin tutkintoihin tulee myös pakolliseksi työharjoittelu tai työelämäprojekti. Aiemmin työelämäopintojen painoarvo ei ollut yhtä suuri.
Vararehtori Lindblomin mukaan myös kurssien oppimistavoitteiden tuominen selkeämmin opiskelijoiden tietoon parantaa työelämävalmiuksia.
Jatkossa kursseilla esimerkiksi korostetaan kriittisen ajattelun oppimista, jotta opiskelijat tiedostavat paremmin sen merkityksen.
– Tutkimukset osoittavat, että osa opiskelijoita kokee ettei yliopisto ole valmistanut heitä työelämään. Eli ei olla osattu kertoa, mitä opiskelijoidemme tulisi oppia.
”Kyllähän tämä voi näyttää säästösyistä tehdyltä”
Lindblomin mukaan säästöt eivät ole koulutusuudistuksen tavoitteita.
Se on ennemminkin tuonut kuluja, kun henkilökunnan on pitänyt suunnitella uusia kursseja.
– Ensin meillä irtisanottiin väkeä ja sitten on tämä uudistus. Kyllähän tämä voi näyttää säästösyistä tehdyiltä, mutta näin ei ole: uudistus alkoi jo ennen irtisanomisia.
– Jos jotain säästöä syntyy, niin meidän opettajille saattaa jäädä enemmän aikaa tutkimukseen.
Esimerkiksi kasvatustieteen eri koulutusohjelmissa opetettiin ennen osittain samoja asioita eri kursseilla. Kun samoja asioita ei enää opeteta, opettajien aikaa vapautuu muihin tehtäviin.
Uudistuksen myötä myös joitain aineita poistuu kanditutkinnoista.
Esimerkiksi kognitiotiedettä eli tietoilmiöitä kuten muistia ja ajattelua tutkiva tiede on tarjolla jatkossa vain maisteriopiskelijoille.