Elämme jännittäviä aikoja! Se on täällä taas, karkausvuosi ja ylimääräinen päivä helmikuun lopulla.
Karkausvuosi on aina samana vuonna, kuin kesäolympialaiset ja Yhdysvaltojen presidentin vaalit, kertoo Vox. Niin paljon tapahtuu, että yksi ylimääräinen päivä vuodessa on ihan tervetullut – tänä vuonna helmikuun 29. päivä osuu tämän viikon lauantaille.
Yksinkertainen – ja itse asiassa ainoa – syy karkausvuodelle on se, että maapallolla kestää tarkalleen 365,2422 päivää kiertää auringon ympäri. Maapallon kierros auringon ympäri merkkaa kalenterissamme siis yhtä vuotta. Me ihmiset olemme päätyneet 365 vuorokauden vuoteen, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen vuosi jää noin neljännesvuorokauden verran lyhyeksi oikeasti kokonaisesta kierroksesta auringon ympäri.
Tuntuuko hankalalta hahmottaa? Alla oleva tutkija James O’Donoghue on visualisoinut poikkeavuuden täydellisesti.
Emme tietenkään voi lisätä neljänneksen verran vuorokautta joka vuosi, emmekä voi pyytää planeettaamme pyörimään neljänneksen nopeammin auringon ympäri. Maapallolla on jo tarpeeksi muita huolia. Sen takia karkausvuodet ovat olemassa.
Nykyisen toimivan kalenterimme historia
Ihmiset ovat pitäneet kirjaa tästä poikkeavuudesta jo jonkin aikaa, aina muinaisten egyptiläisten ajoista asti. Nykyinen karkausvuosijärjestelmä on peruja Paavi Gregorius XIII:n ajoilta 1500-luvulta. Sen takia kalenteriamme kutsutaan gregoriaaniseksi kalenteriksi. Se keksittiin korjaamaan juliaaninen kalenteri, joka on muuten nimetty Julius Caesarin mukaan. Caesar itse määräsi sen otettavaksi käyttöön Rooman tasavallan ajanlaskukaaoksen vuoksi. Caesarin kalenteria ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 46 eaa. Tällöin edellisen sekavan kalenterin takia kevään tulo oli siirtynyt maaliskuusta toukokuunkin yli. Asiat olivat siis todella sekaisin.
Aikaisemmassa roomalaisessa kalenterissa oli käytetty kokonaista karkauskuukautta, mutta siitä olivat päättäneet paikalliset johtajat. He saattoivat unohtaa lisätä tarpeellisen karkauskuukauden, ja toisaalta he saattoivat mielivaltaisesti lisätä ylimääräisiä karkauskuukausia saadakseen lisää hallitusaikaa.
Kaoottinen tapa pitää kirjaa ajankulusta johti siihen, että uskonnolliset juhlat osuivat liian varhaiseen aikaan tähtitieteellistä vuotta eivätkä niihin tarvittavat viinit ja viljat olleet ehtineet tarpeeksi kypsyä. Oli vähän vaikeaa juhlistaa sadonkorjuuta, kun viljat olivat vasta alkaneet itämään.
Ceasarin uudistuksessa oli paljon hyvää, mutta pidemmän päälle sekään ei toiminut. Juliaaninen kalenteri on vuodesta 1900 alkaen ollut 13 vuorokautta gregoriaanista kalenteria jäljessä. Vuonna 2100 ero tulee kasvamaan 14 vuorokaudeksi.
Mutta miksi, te kysytte?
Karkausvuoden näppärä logiikka ja poikkeukset
Gregoriaaninen kalenteri lisää karkauspäivän vuoteen joka neljäs vuosi. Poikkeuksia kuitenkin on. Joskus karkausvuosi hypätään yli. Tarkkaavaisimmat huomasivat, että kierto auringon ympäri vie maapallolta 365,2422 päivää, eikä tarkalleen 365,25 päivää. Se ei siis ole tarkka neljännes vuorokaudesta, vaan jotain aivan muuta. Jos pitäisimme joka neljäs vuosi karkausvuoden, kalenteri menisi silti sekaisin pitkällä aikavälillä. Onneksi Paavi Gregorius XIII oli viekas kaveri ja kehitti näppäriä, mutta harvinaisia poikkeuksia nykyiseen järjestelmäämme.
Näin National Geographic selittää asian:
Karkausvuodet, jotka ovat jaollisia luvulla 100, kuten vuosi 1900, hypätään yli, elleivät ne ole jaollisia luvulla 400, kuten vuosi 2000, jolloin se huomioidaan. Kukaan elossa oleva ei muista yli hypättyä karkausvuotta, mutta pudottamalla kolme karkauspäivää 400 vuoden välein kalenteri pysyy ruodussa.
Seuraavan kerran karkausvuosi jätetään viettämättä siis vuonna 2100.
On uskomatonta, että 1500-luvulla rakennettu systeemi toimii edelleen. Tarvitsemme sitä, koska ilman sitä kalenteri alkaisi pikkuhiljaa pudota vuodenaikojen tahdista. Jos lopettaisimme karkausvuosien pitämisen vuoteen 2100 mennessä olisimme noin 20 päivää jäljessä vuodenaikoja. Katso alla olevalta O’Donoghuen animaatiosta, mitä se tarkoittaa.
Uuttavuotta juhlittaisiin tällöin tammikuun alun sijasta myöhään syksyllä heti Halloweenin jälkeen. Vuoteen 2400 mennessä syyspäiväntasaus olisi uudenvuodenaattona. Sulaa hulluutta!
Vaihtoehtoisiakin kalenterijärjestelmiä on
Ei ole mahdollista rakentaa kalenteria, johon ei tarvitsisi tasaisin väliajoin lisätä päivää. Päivän kesto maapallolla, eli kuinka kauan maapallolla kestää pyörähtää akselinsa ympäri, ja vuoden kierto, eli kauanko maapallolla kestää pyöriä auringon ympäri, ovat tällä tavoin linjassa keskenään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nykyinen kalenterijärjestelmämme olisi optimaalinen.
Äskettäin kaksi professoria Johns Hopkinsin yliopistosta, ekonomisti ja fyysikko, ehdottivat, että vaihtaisimme kalenteriin, joka ei tunnistaisi karkausvuotta, eikä koskaan muuttuisi. Tällöin 2. tammikuuta olisi aina ja iäti tiistai. Jotta kyseinen kalenterijärjestelmä toimisi, tulisi kokonainen karkausviikko olla joka viides tai kuudes vuosi. Silloin kerran vuosikymmenessä vietettäisiin yhtä pidempää kuukautta ja ylimääräistä viikkoa.
Olisiko tämä parempi järjestelmä? Mene ja tiedä. Jos se olisi kaikille vapaa palkallinen lomaviikko keskellä kesää, niin miksi ei.
Toinen idea, miten kalenteria voisi parannella tuli Kodadin perustajalta George Eastmanilta. Tämä onkin sitten hivenen radikaalimpi ajatus. ”International Fixed Calendar”, eli vapaasti käännettynä kansainvälinen korjattu kalenteri, sisältäisi 13 kuukautta, joista jokainen olisi 28 päivää pitkä. Ylimääräinen kuukausi lisättäisiin heinäkuun ja elokuun väliin ja sen nimi oli siSol, taas vapaasti käännettynä aurinkokuu. Järjestelmässä olisi myös tähteeksi jäänyt päivä, joka lisättäisiin jokaisen vuoden loppuun. Tämän päivän olisi tarkoitus olla pyhäpäivä. Tämä kalenterijärjestelmä vaatisi kuitenkin karkauspäivän myös joka neljäs vuosi. Olisiko tämä parempi? Tällöin jokainen kuukausi olisi tasan neljä viikkoa pitkä. Jokainen toinen päivä joka kuukausi olisi tiistai, jokainen kolmas päivä olisi keskiviikko ja niin edespäin. Järjestelmän arkkitehti Eastman ainakin innostui kehitelmästään ja hänen yhtiönsä seurasi kyseistä kalenteria aina vuoteen 1989 asti.
Opportunisti kiittää karkauspäivästä
Nykyisessä hivenen kaoottisessa kalenterissamme on puolensa. Pitkällä aikavälillä jokainen saa pitää syntymäpäivänsä viikon jokaisena päivänä. Edellä mainituissa vaihtoehtoisissa kalenterissa syntymäpäiväsi olisi aina samana päivänä. Onnekkaat olisivat siis ne, jotka sattuisivat syntymään viikonloppuna. Toisaalta on myös vuosittain ihana huomata ja yllättyä, jos jouluaatto osuukin vaikka maanantaille ja saamme pidemmät vapaat sen ansiosta.
Nykyisessä tavassamme laskea aikaa on paljon hyvää. Yksi niistä on karkausvuosi, minkä ansiosta saamme yhden ylimääräisen päivän elää tätä vuotta. Tee saamallasi ajalla siis parhaasi!
Lue myös: Vuonna 2020 kalenterissa lähes maksimaaliset arkipyhät – näin kikkailet itsellesi mahdollisimman pitkät lomat!
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.
Lähteet: Vox, Almanakka Helsinki, National Geographic