Heikki Kahila muistelee Studio55.fi-ohjelmassa, millaista oli olla julkisuuden henkilö aikana, jolloin muita julkkiksia ei vielä ollut. Hän on kirjoittanut yhtenäiskulttuurin suurista tarinoista myös kirjan Ääneen elettyä
Heikki Kahilasta tuli Yleisradion uutisankkuri vuonna 1962. Viihde löysi tv-kasvon nopeasti ja hän teki työnsä ohessa paljon viihteellisiä esiintymisiä. Kahila kertoo Studio55.fi-ohjelmassa, että esimerkiksi juhannuksena häntä lennätettiin ympäri Suomea juhannusjuhlissa.
– Silloin järjestettiin vielä valtavan suuria juhannusjuhlia. Ne olivat maakuntakokoisia ja keräsivät kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kun kysyin, mitä teen siellä, vastaus oli "olet vaan", Kahila naureskelee.
– Seisoin keskellä lavaa. Oli hiljaista ja minua vaan tuijotettiin.
Kahilan mukaan hän oli tuohon aikaan käytännössä Ylen omaisuutta eikä työnantaja antanut Kahilan tehdä keikkoja. Hänen esiintymisiään mainostettiin siis "Suomen tunnetuimpana yllätysesiintyjänä."
Kahila on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Ääneen elettyä, jossa puidaan yhtenäiskulttuurin ajalta kerättyjä tarinoita. Kahilan mukaan tarinat ovat sivunneet miljoonien suomalaisten elämää, sillä kirjan kuvaamana aikana kaikki katsoivat samoja televisiokanavia.
Yhden kaikkia koskettaneen tarinan hän kertoo myös Studio55.fi-lähetyksessä. Kahila kertoo, millaista oli välittää kansalle uutinen John F. Kennedyn kuolemasta.
– Kun menimme studioon, minulla oli tieto siitä, että Kennedyä on ammuttu. Kukaan ei siinä vaiheessa tiennyt, mitä hänelle oli käynyt. Silloin uutislähetyksen pituus oli puoli tuntia, ja uutista jännitettiin koko lähetyksen ajan. Sain aivan lähetyksen lopussa tiedon kuolemasta ja pääsin kertomaan, että Kennedy on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Ääni sortui ja vähän itketti.