Suomi 2010. Käsikirjoitus ja ohjaus: Kari Väänänen. Tuotanto: Ilkka Matila ja Mikko Tenhunen. Kuvaus: Timo Salminen. Leikkaus: Benjamin Mercer. Musiikki: Pessi Levanto. Pukusuunnittelu: Johanna Heikkilä. Pääosissa: Kai Lehtinen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Ilkka Heiskanen, Vesa Vierikko, Konsta Pöyliö. Kesto: 111 min.
Viime vuonna edesmennyt Veikko Huovinen ehti antaa siunauksensa Kari Väänäsen pitkään suunnitellulle elokuvaprojektille, mutta valmista teosta hän ei nähnyt. Kauniissa Kainuussa kuvattu Havukka-ahon ajattelija olisi todennäköisimmin ollut mestarin mieleen; niin leppeästi soutaa Pylkkäsen Konstan ajatus myös kankaalla, niin komeana näyttäytyy hänen kotiseutunsa luonto.
Kirjallisuutemme klassisiin hahmoihin kuuluva Pylkkänen (Kai Lehtinen) on utelias haaveilija, joka ratkoo maailman pieniä ja suuria arvoituksia mittarimadon toimenkuvasta avaruuden mittasuhteisiin. Kainuulaiskylässä, jonne modernin maailman vouhotukset tekevät vasta tuloaan, Konstan ”savustetut ajatukset merkillisessä kastikkeessa” jakavat mielipiteet. Kuuntelijoita ja ymmärtäjiä ovat 10-kesäinen pikku-Nikke (sypäkkä Konsta Pöyliö) ja miehen kaskuille kätkättävä Mooses Pessi (Ilkka Heiskanen).
Kehuille ja titteleille person Pylkkäsen unelma täyttyy, kun hän saa pestin maisteri Ojaston (Hannu-Pekka Björkman) ja maisteri Kronbergin (Tommi Korpela) apumiehenä ja pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä ihailemiaan luonnon tutkijoita. Yliluonnollisuutta linnuissa havaitseva Konsta päätyy itsekin tieteellisen läpimurron avaintekijäksi.
Paneepa ketku Helsingin ”lisenssit” myös tulikokeeseen viemällä nämä pahamaineisen Kuoliaaksinaurattajan (Aake Kalliala) taloon. Kyseinen naurukohtaus saa nostamaan hattua Björkmanin ja Korpelan näyttelijänkyvyille, niin tarkkaa on tasapainoilu hauskuuden ja väkisinhuvittamisen välillä.
Koko nimekäs näyttelijäkaarti loistaa, etunenässä Kai Lehtinen. Aiemminkin sitkaita suomalaisjurrikoita kuten Raid, Mosku ja Päätalo hahmotellut konkari näyttää eläneen Pylkkäsen saappaissa ikänsä. Hän tekee hahmosta viistosti vakavan ja juntisti viisaan, ja vetäisee oikeissa kohdissa överiksi.
Pessi Levanto on elokuvamusiikin kiitetty osaaja, mutta tällä kertaa hänen sävelmaisemansa uhkaa tukehduttaa varsinaisen maiseman. Huovisen maailma on hiljaisuutta, mietiskelyä, pienimuotoista luonnonmystiikkaa; ei pauhaavia jousiorkestereita tai imelää patetiaa.
Mutta Väänänen tavoittaa Huovisen hengen. Elokuva leikittelee karikatyyreillä ja surrealistisilla piirteillä, säilyttäen koko ajan rauhallisen, pohdiskelevan rytmin. Teos on kuin kirkas metsäjärvi, jonka rantamalle on hyvä pysähtyä ajattelemaan. Konstan sanoin ajatus on vapaa kuin hiirihaukka, sillä on siivet.
Teksti: Tuuve Aro
Katso elokuvan traileri Sub.fin sivuilta