Tutkimus paljasti uutta tietoa keskiajan ja uuden ajan alun väestörakenteesta, sukulaisuussuhteista ja tartuntataudeista Suomessa.
Eri paikkakunnilta löytyneet, noin 1100-luvulla eläneet vainajat ovat osoittautuneet täyssisaruksiksi.
Asia selviää Vapriikin sekä Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistyössä toteuttamassa muinais-DNA-tutkimuksesta, jossa analysoitiin 25 vainajaa kahdesta Pirkanmaalla sijaitsevasta hautapaikasta.
Sisaruksiksi paljastuivat Tampereen Vilusenharjulle haudattu nainen sekä 30 kilometrin päähän Pälkäneen Ristiänmäelle haudattu mies. Naisen hauta löydettiin vuonna 1962 ja miehen hauta 1982.
– Havainto tarjoaa konkreettisen todisteen perhesuhteiden ulottumisesta eri paikkakunnille, toteaa tutkija Ulla Nordfors Vapriikista museokeskuksen tiedotteessa.
Nordfors uskoo Pälkäneen ja Tampereen välisen harjujakson toimineen asutuskeskusten välisenä kulkureittinä.
Totuus "sukuhaudasta" yllätti
Pälkäneen haudasta paljastui toinenkin yllätys. Nimittäin 1200-luvulla Rauniokirkolle haudattujen yksilöiden välillä ei havaittu lähisukulaisuuksia.
Siitäkään huolimatta, että ihmisiä oli haudattu vierekkäin – ja osin jopa päällekkäin.
– Alkuvaiheessa pidin hautarykelmää mahdollisena sukuhautana, mutta DNA-analyysi osoitti arveluni vääräksi, Nordfors kertoo.
Varhaiskeskiajalla hautaustavat alkoivat Nordforsin mukaan noudattaa kristillisiä käytäntöjä, joissa kristilliseen yhteisöön kuuluminen määritti hautapaikkaa enemmän kuin suku.
Suomalaiset liikkuvaa kansaa
Vainajat osoittautuivat lisäksi geneettisesti samankaltaisiksi kuin uuden ajan alun vainajat.
Helsingin yliopiston geneetikon Sanni Peltolan mukaan THL:n biopankissa olevaan aineistoon tehdyn vertailun tulokset viittaavat väestön jatkuvuuteen Pirkanmaan alueella ainakin varhaiskeskiajalta saakka.
Suomesta löytyi myös geneettisiä yhteyksiä Skandinavian ja Laatokan alueelta tutkittuihin arkeologisiin yksilöihin, mikä kertoo Suomen viikinkiaikaisten asukkaiden liikkuvuudesta.
– Aineisto on vielä melko pieni, mutta se osoittaa jo nyt, että Suomi ei ollut eristyksissä, vaan osa laajempia taloudellisia ja sosiaalisia verkostoja, joiden kautta ihmiset liikkuivat alueelta toiselle, Peltola kommentoi tiedotteessa.
Tarjoaa tietoa keskiajan Suomesta
Muinais-DNA-tutkimus on osa Vapriikin monitieteistä tutkimushanketta, jossa hyödynnetään kansainvälisesti korkeatasoisia ja moderneja luonnontieteellisiä menetelmiä Pirkanmaan menneisyyden tutkimiseen.
Tulokset tarjoavat uutta tietoa keskiajan ja uuden ajan alun väestörakenteesta, sukulaisuussuhteista ja tartuntataudeista Suomessa. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa iScience.
Tutkimuksen tuloksia on esillä Vapriikin Muinais-DNA: Avain menneisyyteen näyttelyssä vuoteen 2028 saakka.