Harmaasta varjosta tekstin katoamiseen – Silmänpohjan ikärappeumasta tullut kansantauti

Suomessa yleistyvä silmänpohjan ikärappeuma voi johtaa lukemisvaikeuksiin, kiusallisiin tilanteisiin tuttuja kohdatessa sekä näön osittaiseen menettämiseen. Sairauden esiaste on usein täysin oireeton.

Silmänpohjan eli verkkokalvon ikärappeuma on yleisin diagnoosi Suomen näkövammarekisterissä.

– Suurten ikäluokkien ikääntyessä ja ihmisten eläessä ylipäätään vanhemmiksi silmänpohjan ikärappeumaa sairastavien määrä lisääntyy. Se on jo nyt suorastaan kansantauti, silmätautiopin dosentti ja osastonylilääkäri Ilkka Immonen sanoo.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että ikärappeuman esiastemuutoksia ilmenee 10–15 prosentilla kaikista yli 55-vuotiaista ihmisistä. Yli 75-vuotiailla esiastemuutoksia löytyy jopa joka kolmannelta.

– Suomessa tämä tarkoittaa noin 40 000 henkilöä. Myöhäisvaiheeseen sairaus etenee kaikista yli 55-vuotiaista parilla prosentilla eli noin 16 000 ihmisellä. Yli 75-vuotiailla näköä merkittävästi heikentäviä muutoksia lienee neljällä–seitsemällä prosentilla.

Verisuonet vuotavat

Silmänpohjan ikärappeuman esiasteet ovat usein täysin oireettomia ja tulevat esille vain silmälääkärin tutkimuksissa.

– Esiastevaihetta kutsutaan kuivaksi ikärappeumaksi. Se voi johtaa tai olla johtamatta merkittävään näön alenemiseen, Immonen sanoo.

Myöhempään eli kosteaan ikärappeumaan eteneminen kestää esiastemuutosten vakavuudesta riippuen parista vuodesta jopa yli kymmeneen vuoteen.

– Kosteassa ikärappeumassa verkkokalvon alle kasvaa uusia verisuonia, jotka alkavat tihkua ja vuotaa. Nestettä kerääntyy sinne, minne ei pitäisi.

Liikkuminen reunanäön varassa

Juuri puhjenneen silmänpohjan kostean ikärappeuman oireet vaihtelevat.

– Tyypillisesti ovenkarmien kaltaiset viivat vääristyvät mutkalle ja näkökentän keskialueelle ilmestyy harmaa varjo. Vähitellen verkkokalvon alla oleva tukisolukerros muuttuu sidekudokseksi. Arven muodostuessa verkkokalvon toiminta hiipuu niin, ettei näkökentän normaalisti tarkalla keskialueella enää yksinkertaisesti näe, Immonen sanoo.

Täysin pimeäksi ihmisen näkökenttä ei silmänpohjan ikärappeuman takia mene.

– Reunanäkö pysyy yleensä niin hyvänä, että sen varassa pystytään liikkumaan omatoimisesti, tosin ehkä aikaisempaa varovaisemmin.

– Sen sijaan esimerkiksi television, kännykän ja tietokoneen pienet tekstit eivät näy. Moni kokee kiusalliseksi myös sen, ettei erota vastaantulevien ihmisten kasvoja ja tunnista tuttuja.

Hoito ja seuranta pitkäaikaista

Silmänpohjan ikärappeumaa ei voida pysäyttää vaan pelkästään hidastaa.

– Verisuonikasvutekijähoidon löytyminen oli suuri vallankumous. Vielä kahdeksan vuotta sitten 60–70 prosenttia kosteaan ikärappeumaan sairastuneista näki vuoden päästä diagnoosista enää näkötaulun muutaman isoimman kirjaimen. Nyt tilanne menee yhtä pahaksi enää 20 prosentilla, Immonen sanoo.

Vastaavasti kahdeksan vuotta sitten vain noin 15 prosentilla potilaista näkö riitti vuoden kuluttua diagnoosista ajokorttiin.

– Nyt optimaalisella ja tarpeeksi ajoissa aloitetulla hoidolla luku on noussut lähes 50 prosenttiin. Vaikka sairaus on pohjimmiltaan parantumaton, säännöllisellä seurannalla ja tiheillä pistoksilla oireita pystytään lievittämään ja näkökyky pitämään selvästi parempana.

– Hoitona käytettävät lasiaisinjektiot ruiskutetaan silmän sisään. Lääke kuivaa verkkokalvon alle muodostuvat uudet verisuonet niin, että ne lakkaavat tihkumasta ja kasvamasta. Tosin lääkkeen vaikutuksen lakattua nestettä alkaa usein kertyä uudestaan tarkan näön alueelle, minkä takia pistoksia ja seurantakäyntejä tarvitaan pitkän aikaa, Immonen sanoo.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox, Mikael Linden

Lue myös:

    Uusimmat