Valmistusvuodet 1995-1997. Tuotanto 20th Century Fox. Kuvaformaatti 4:3 Full Frame 1.33:1. Ääni stereo 2.0. Kesto yht. 13h 30min.
Poliisit New Yorkissa, lakimiehet Los Angelesissa, siinä tuottajavelho Steven Bochcon sarjojen kohteet. Bochco nousi suuren yleisön tietouteen hittipoliisisarja Hill Street Bluesilla (1981-1987). Sarjan lähestyessä päätöstään Bochco suuntasi katseensa länteen ja kehitti L.A. Law'n (1986-1994), josta tuli jopa Hilliä suurempi menestys. Uskomattoman huonon Cop Rock -musikaalisarjan jälkeen, kun L.A. Law oli jo ratsastamassa kohti auringonlaskua, siirryttiin takaisin Nykkiin ja NYPD Bluen (1993-2005) pariin. Juuri kun NYPD Blue alkoi menestyä, teki Bochco paluun losilaisten asianajajien maailmaan. Harkittu murha kertoo lakitoimistosta, joka ottaa hoitaakseen nuoren näyttelijätähden murhaoikeudenkäynnin. Theodore "Ted" Hoffman (Daniel Benzali) on kovissa liemissä keitetty asianajaja, jonka ystävä, miljönääri Richard Cross (Stanley Tucci) on murhan ensimmäinen epäilty. Sarjan edetessä Tedille ja kumppaneille selviää, millainen vyyhti nuoren suosikkinäyttelijän, Neil Avedonin (Jason Gedrick) päänmenoksi onkaan kehitelty.
Ensimmäisen tuotantokauden käsikirjoitus ja näyttelijävalinnat ovat onnistuneet loistavasti. Jokaisessa roolissa on särmää. Pääjuonen lisäksi nähdään muutama sivutarina, joissa Hoffmanin apulaiset Justine Appleton (Mary McCormack), Lisa Gillespie (Grace Phillips) ja Arnold Spivak (JC MacKenzie) pääsevät näyttämää osaamistaan. Hoffmanin ykkösapumiehenä Avedon-jutussa toimii Chris Dochnovich (Michael Hayden). Benzali, joka esitti hieman samanlaista asianajajaa myös NYPD Bluessa, ja Tucci ovat 1. tuotantokauden selvät tähdet, mutta myös muut loistavat, kuten jo mainitsin. Dylan Baker on hieno roolissaan etsivä Arthur Polsonina, joka haluaa Avedonin nalkkiin. Bochcon vakiokasvoista mukana on silloinen vaimo Barbara Bosson (Hill Streetin rva Furillo) hieman homssuisena, mutta piinkovana piirisyyttäjä Miriam Grassona sekä Joe Spano (Hill Streetin etsivä Goldblume), joka esittää Hoffmanin palveluksessa toimivaa etsivä Ray Velacekia. Pienissä sivurooleissa piipahtavat Jenna Elfman (Will & Grace), Tia Carrere (Wayne's World) ja Catherine Ross, joka sittemmin liittyi NYPD Bluen tähtikaartiin.
Uusi keissi
Harkittu murha oli hitti, joten luonnollisesti sille haluttiin jatkoa. Koko tuotantokauden ja yli 20 kestävän päästoorin idean hyllytettyään pääjehut päätyivät kertomaan kolmesta isosta jutusta. Ikävä kyllä moni ykköskauden hahmo sai väistyä, mm. Benzali, jonka tilalle hankittiin Anthony LaPaglia (mm. Ilman johtolankaa -sarja) ottamaan homma hanskaan. LaPaglia esittää huippupiirisyyttäjä James "Jimmy" Wyleria, jonka Kalifornian kuvernööriksi pyrkivä syyttäjä Roger Garfield (Gregory Itzin) sivuuttaa ylentämisjärjestyksessä. Wyler suivaantuu ja ottaa loparit. Samalla Wyler saa kuulla Garfieldin vastustajan vaaleissa, istuvan kuvernööri Tom Van Allanin ja tämän rakastajattaren murhasta. Hän nappaa nuoren syytetyn Sharon Rooneyn asiakkaakseen lakiaputoimiston edustajan Aaron Moselyn (DB Woodside) nenän edessä epäilyttävin keinoin. Hoffmanin lähdön jälkeen tyhjän päälle jääneet Dochnovich, Spivak ja Appleton kuulevat Wylerin vaihdosta "toiselle puolelle" ja päättävät houkutella Wylerin pomokseen houkutellakseen uusia asiakkaita firmalle. Wyler suostuukin ja palkkaa lisäksi mukaan Moselyn. Rooneyn oikeudenkäynti kestää n. kuuden jakson verran, jonka jälkeen uutena keissinä nähdään koripallotähti Ricky Latrell, jota syytetään joukkueensa omistajan murhasta. Tämän jutun Wyler antaa alaistensa Dochnovichin ja Moselyn hoidettavaksi. Homma poikii kärkeviä juonenkäänteitä mm. rotuennakkoluuloista. Viimeisissä jaksoissa on tapaus Clifford Banks (Pruitt Taylor Vince), joka on omankädenoikeutta käyttävä teloittaja, joka tappaa vankilasta liian aikaisin vapaalle päästettyjä rikollisia.
Anthony LaPaglia on loistonäyttelijä, jonka harteille voi heittää kokonaisen tv-sarjan kannattelemisen, kuten Ilman johtolankaa on osoittanut. Mutta tässä sarjassa hän ei pysty Benzalin saappaita täyttämään. Lisäksi sarjassa on vähemmän jännitystä ja huonompia sivuhahmoja kuin ykköskaudella. Ensimmäisessä tapauksessa asiakas Rooney (Missy Crider) on mitäänsanomaton nuori tihrusilmä eikä hänen aviomiestään esittänyt Neal McDonough yllä vielä Taistelutoverit-sarjan loistoonsa. Ainoa pahis, joka yltää lähellekään ykköskauden Stanley Tuccin esitystä on viimeisen tapauksen Pruitt Taylor Vince. Myös Wylerin kumppanit Dochnovich, Appleton ja erityisesti Spivak kärsivät käsikirjoittajien ideoiden puutteesta. Mutta kyllä kakkoskaudenkin ihan mielellään katsoo, siitä ei vaan jää samanlaista fiilistä kuin ykköskaudesta.
Lisukkeina on molemmissa bokseissa haastatteludokkarit, jotka olivat yllättävän mielenkiintoista katsottavaa näyttelijöiden muistellessa tekohetkiä jne. Ei siis tyypillinen tuotantovaiheessa tehty kehumis-/selkääntaputtelujuttu.
Sarja 1: *****
Sarja 2: ***½
Levyt: ***
Teksti: Toni van der San