Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema on vanha näytelmä, mutta sen kuvaus ihmisen sielusta ei näytä vanhentuneen.
Jos ihminen kuvittelee kelpaavansa muille vain rikastumalla ja mielistelemällä, seuraukset voivat olla tuhoisat. Pahinta on siirtää tätä perintöä muille, erityisesti lapsilleen.
Amerikkalainen Arthur Miller kirjoitti Kauppamatkustajan kuoleman 1949. Sota oli ohi ja nousukauden näkymät lupasivat Yhdysvalloille rikkautta. Suurvalta selvisi sodasta vähin vaurioin, mutta muu maailma tarvitsi Yhdysvaltojen teollisuuden tuotteita. Sodan raunioittamaa maailmaa piti rakentaa uudestaan.
Oletko tarpeeksi tehokas ja tuottava?
Amerikkalaiset vaurastuivat, koska töitä riitti. Kauppamatkustaja Willy Loman on yksi murunen bisneksen rattaissa. Hän on jo ikääntynyt. Perheen lapset, kaksi poikaa ovat jo aikuisia. Lomanin markkina-arvo laskee nuorentuvassa, dynaamisessa liiketoiminnassa. Leipä pitää repiä myynnin provisioista. Kuulostaako tutulta?
Eräänä päivänä firman pomo sanoo, että Loman ei ole enää riittävän tehokas työrukkanen.
”Et näytä voivan hyvin. Et myy enää tarpeeksi. Sinulle ei ole enää käyttöä. Mene kotiisi lepäämään ja palaa sitten, kun olet kunnossa.”
Näin sanoessaan pomo tietää, että Loman ei palaa enää koskaan.