Kultainen sääntö on periaate, jossa kehotetaan tekemään toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleen tehtävän. Monista uskonopeista löytyvä ohjenuora on kieltämättä hyödyllinen arjessa, sillä me ihmiset olemme monin tavoin samanlaisia erilaisuuksistamme huolimatta – kaikkeen käskyn soveltaminen ei kuitenkaan sovi.
Ihmiset voivat suhtautua tiettyihin asioihin hyvinkin eri tavoin syvälle juurtuneiden käsitysten vuoksi. Tällaisten henkilöiden välisessä kommunikoinnissa Kultaisen säännön noudattaminen voi johtaa kamalaan lopputulokseen. Varsinkin, jos kyseessä on parisuhteen tapainen, tärkeä suhde.
Tapa, jolla kiinnymme muihin ihmisiin lopun ikäämme, määräytyy osin jo varhaisessa lapsuudessa. Näitä tapoja kutsutaan kiintymyssuhteiksi, ja niihin vaikuttavat elämän alkutaipaleella koetut turvallisuuden tunteet.
Kiintymyssuhteet voidaan jakaa karkeasti neljään eri osaan
Turvallisesti kiintynyt ihminen on elänyt ympäristössä, jossa asiat ovat tapahtuneet johdonmukaisesti ja jossa tunteiden ilmaiseminen on johtanut hoivaajan myötätuntoiseen lähestymiseen ja sitä seuraavaan huojennukseen. Turvallisesti kiintyneet lapset osaavat käyttää ihmissuhteissaan sekä järkeä että tunnetta.
Lisäksi on erilaisia turvattoman kiintymisen malleja.
Välttelevästi kiintynyt on kasvanut puitteissa, jossa on ollut ominaista loogisuuden ja järkiperäisyyden painottuminen. Tällaisen henkilön tunneilmaisu on vähäistä, koska hän on lapsena kokenut jääneensä selviämään tunteidensa kanssa yksin. Hän osaa hillitä itseään hyvin, mutta voi ääritapauksissa menettää yhteyden tunteisiinsa.
Ristiriitaisesti kiintynyt ihminen on lapsena kokenut hoivaajansa olevan impulsiivinen ja epäjohdonmukainen. Hän kokee elävänsä maailmassa, joka on täynnä vaaroja, joita vastaan hänellä ei ole suojautumiskeinoja. Ihminen herättää huomiota ilmaisemalla tunteitaan intensiivisesti, jopa provokatiivisesti.
