Kultainen sääntö on periaate, jossa kehotetaan tekemään toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleen tehtävän. Monista uskonopeista löytyvä ohjenuora on kieltämättä hyödyllinen arjessa, sillä me ihmiset olemme monin tavoin samanlaisia erilaisuuksistamme huolimatta – kaikkeen käskyn soveltaminen ei kuitenkaan sovi.
Ihmiset voivat suhtautua tiettyihin asioihin hyvinkin eri tavoin syvälle juurtuneiden käsitysten vuoksi. Tällaisten henkilöiden välisessä kommunikoinnissa Kultaisen säännön noudattaminen voi johtaa kamalaan lopputulokseen. Varsinkin, jos kyseessä on parisuhteen tapainen, tärkeä suhde.
Tapa, jolla kiinnymme muihin ihmisiin lopun ikäämme, määräytyy osin jo varhaisessa lapsuudessa. Näitä tapoja kutsutaan kiintymyssuhteiksi, ja niihin vaikuttavat elämän alkutaipaleella koetut turvallisuuden tunteet.
Kiintymyssuhteet voidaan jakaa karkeasti neljään eri osaan
Turvallisesti kiintynyt ihminen on elänyt ympäristössä, jossa asiat ovat tapahtuneet johdonmukaisesti ja jossa tunteiden ilmaiseminen on johtanut hoivaajan myötätuntoiseen lähestymiseen ja sitä seuraavaan huojennukseen. Turvallisesti kiintyneet lapset osaavat käyttää ihmissuhteissaan sekä järkeä että tunnetta.
Lisäksi on erilaisia turvattoman kiintymisen malleja.
Välttelevästi kiintynyt on kasvanut puitteissa, jossa on ollut ominaista loogisuuden ja järkiperäisyyden painottuminen. Tällaisen henkilön tunneilmaisu on vähäistä, koska hän on lapsena kokenut jääneensä selviämään tunteidensa kanssa yksin. Hän osaa hillitä itseään hyvin, mutta voi ääritapauksissa menettää yhteyden tunteisiinsa.
Ristiriitaisesti kiintynyt ihminen on lapsena kokenut hoivaajansa olevan impulsiivinen ja epäjohdonmukainen. Hän kokee elävänsä maailmassa, joka on täynnä vaaroja, joita vastaan hänellä ei ole suojautumiskeinoja. Ihminen herättää huomiota ilmaisemalla tunteitaan intensiivisesti, jopa provokatiivisesti.
Organisoitumattomasti kiinnittynyt ihminen ei ole lapsena löytänyt mitään toimivaa kiintymysstrategiaa kasvuympäristön kaoottisuuden vuoksi. Stressaavissa tilanteissa hän saattaa käyttäytyä hyvin poikkeavasti ja olla esimerkiksi kauhuissaan tuen hakemisen sijaan. Joskus tällaisen ihmisen käytös näyttää päällisin puolin normaalilta, mutta tarkempi tarkastelu voi paljastaa outoja piirteitä, kuten tuskaisia irvistyksiä.
Lähde: Duodecim
Kiintymyssuhde vaikuttaa siihen, kuinka suuresti luotamme toisiin ihmisiin ja toisaalta, kuinka todennäköisesti muut ihmiset tyydyttävät sosiaaliset tarpeemme ja kuinka suuresti kokee muiden tukea ansaitsevansa.
Vieraiden tunteiden ymmärtäminen välttämätöntä
Jos parisuhteen molemmat osapuolet ovat onnekkaita turvallisen kiintymyssuhteen kanssaeläjiin luoneita, luontaiset toimintatavat ohjaavat heitä etsimään samanlaista fyysistä turvaa ja psyykkistä tukea. Näiden onnekkaiden pariskuntien kohdalla Kultainen sääntö toimii.
Aina kumppanien kiintymyssuhteet eivät kuitenkaan täsmää. Tällöin ongelmia ei voi välttää, kun pari kohtaa stressaavia tilanteita: toinen ei esimerkiksi vastaa puhelimeen, eikä viesteihin ajoissa tai myöhästyy tapaamisesta. Lapsuudessa luotu turvaton kiintymyssuhde saattaa aiheuttaa tällaisissa tilanteissa monenlaista ahdistusta.
Ihminen, jolle on kehittynyt lapsuudessa turvallinen kiintymyssuhde, ei välttämättä ymmärrä, miksi toinen suuttuu pienistä seikoista. Suuttuja ei taasen ymmärrä ihmistä, joka pitää mainittuja laiminlyöntejä hyväksyttävinä. Eri tavoin kiintyneiden kumppaneiden tulisikin opetella toisaalta ymmärtämään itselleen vieraita tunteita, toisaalta antamaan toiselle aikaa ja tilaa, joita ei itse koe tarvitsevansa.
Apu puolisopuskuroinnista
Current Opinion in Psychology -artikkelin kirjoittajat, psykologit Jeffry Simpson ja Steven Rholes, kutsuvat itselleen vieraiden tapojen ymmärtämistä puolisopuskuroinniksi. Kumppanille pitää vastata tavalla, joka vastaa tämän kiintymyssuhdetta. Näin stressaantuneen osapuolen ahdistus helpottuu ja parisuhdekonflikti onnistutaan välttämään.
Voisi kuvitella, että tällainen puskurointi lisäisi huonoa käytöstä ja riippuvuutta. Eikö huonosta käytöksestä pitäisi rangaista? Keppiä ja porkkanaa -taktiikka ei kuitenkaan toimi monimutkaisissa asioissa, joihin parisuhdekin lukeutuu. Omalla käytöksellään voi vaikuttaa kumppanin käytöksen muuttumiseen ajan myötä, mutta suhde täytyy rakentaa siinä olevien ihmisten näköiseksi: toisen persoonaa ei pidä yrittää repiä palasiksi ja koota sitten mieleisekseen.
Puolisopuskurointi vaatii tietoisuutta omasta itsestään ja halua käyttäytyä itselleen tyypillisten mallien mukaisesti. Jotta puskurointi onnistuisi, on tutkisteltava sekä omia että kumppanin syvimpiä tuntoja. Vain näin pystyy todella ymmärtämään molempien kiintymyssuhteet ja sovittamaan käytöksensä niiden mukaan.
Parisuhteessa on kyse toisen tarpeiden kuuntelemisesta ja niihin vastaamisesta. Kultaisen säännön noudattaminen voi johdattaa tässä harhaan. Sen sijaan, miten itse haluaisi itseään kohdeltavan, pitää kumppania käsitellä niin kuin hän toivoo. Tällaisesta käyttäytymisestä syntyy vastavuoroisuutta, joka saa parisuhteen kestämään onnellisena.
Lähde: Psychology Today
***
7:58
