Houkuttaisiko asuminen isossa omakotitalossa, pääkaupunkiseudulla, pienellä rahalla? Silloin ratkaisusi voisi olla kommuunitalo. Freelancer-muusikko Henrica Fagerlund alkoi eron jälkeen miettiä, mitä muita vaihtoehtoja asumiselle pienen tyttären kanssa olisi kuin kerrostalokaksio. Syntyi ajatus perhekommuunista.
300-neliöisessä omakotitalossa Vantaalla on kesäkuisena aamuna rauhallisen seesteinen tunnelma. Usein talossa on enemmän vilinää, sillä saman katon alla asuu useampi perhekunta. Asumismuotoa asukkaat kutsuvat itse lapsiperhekommuuniksi.
– Tässä talossa meitä asuu aika kirjava porukka, monelta elämän eri alueelta ihmisiä. Ehkä meitä eniten yhdistää se, että me ei haluta asua yksin, vaan me tykätään asua ihmisten kanssa. Siksi asumme tällaista lapsiperhekommuunielämää, perhekommuunin perustaja Henrica Fagerlund kertoo.
Ajatus lapsiperhekommuunista syntyi kontrabassoa soittavan freelancemuusikko Fagerlundin mielessä viitisen vuotta sitten, oman eron yhteydessä. Hän etsi sopivaa perhekommuuni-ryhmää Facebookista, mutta kun sopivaa ei tuntunut löytyvän, hän päätti perustaa kommuunin itse.
– Tuntui jotenkin ikävältä se ajatus muuttaa ihan yksinään lapsen kanssa asumaan. Varsinkin silloin, kun lapsi on isällään, on ihan yksin. Tuli ajatus, että on varmasti muitakin, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa ja toivoisivat vertaistukea. Että olisi lapsilla kavereita ja aikuisillekin seuraa. Siitä se idea lähti sitten jalostumaan, Fagerlund kuvailee.
Perushuoneen vuokra alle viidensadan
Fagerlund löysi pitkän etsinnän jälkeen sopivalla huonejaolla olevan ison omakotitalon netistä. Hän on itse talossa päävuokralainen, jonka alivuokralaisia muut asukkaat ovat. Asumismenot ovat kolmisentuhatta euroa kuukaudessa. Yhden perushuoneen vuokra on 495 euroa.