Etiketin kiemurat askarruttavat usein häiden kaltaisissa suurissa juhlissa. Osaanko? Mokaanko? Mistä tiedän…? Onneksi häätkin alkavat jo olla rennompia ja vähemmän muodollisia tilaisuuksia. Etiketti onkin suurimmaksi osaksi vain terveen järjen käyttöä ja hyviä tapoja.
Hyvä muistisääntö varsinkin hääparille on se, ettei omissa häissä tarvitse tehdä mitään tietyllä tavalla vain siksi että niin on ollut tapana tehdä. Osa vieraista ehkä odottaa tiettyjä rituaaleja kättelyjonoineen tai kakunleikkaamisineen, mutta hääpari on varmasti yhtä tukevasti naimisissa, vaikka tekisi juhlista kaikin puolin omannäköiset.
Kun kuitenkin on hyvä tuntea säännöt, ennen kuin niistä poikkeaa, jottei tarvitsisi tuntea itseään suotta noloksi, seuraavassa käydään lyhyesti läpi muutamia peruskuvioita:
Kirkossa
Vieraiden pukeutuminen riippuu vuodenajasta ja juhlan muodollisuudesta. Usein se käy ilmi jo kutsusta: kirkkoon pukeudutaan juhlavammin ja peittävämmin kuin puutarhahäihin. Suurissa iltajuhlissa (frakkijuhlissa) nainen pukeutuu pitkään pukuun. Mustaa asua ei pidetä hääjuhlaan sopivana valintana, niinpä mustaan pukeutuva ainakin raikastaa asuaan myös jollakin pirteämmällä värillä esimerkiksi huivilla. Valkoiseen pukeutuu vain morsian. Yksityiskohtaisia ohjeita löytää etiketti- ja juhlapukusivustoilta sekä käytösoppaista.
Kirkossa (tai muussa vihkipaikassa) morsiamen suku istuu vasemmalla, sulhasen suku oikealla. Etupenkissä istuvat morsiusparin vanhemmat. Jos nämä ovat eronneet, etummaisena istuu uuden puolisonsa kanssa se vanhemmista, jonka kanssa sulhanen tai morsian on viimeksi asunut. Toistensa kanssa hyvin toimeen tulevat eronnet vanhemmat voivat yhtä hyvin istua myös vierekkäin, ja tällöin uudet puolisot istuvat seuraavalla penkkirivillä.
Yleensä seurakunta nousee seisomaan ainakin hääparin saapuessa kirkkoon ja poistuessa sieltä. Vihkijää voi pyytää myös antamaan kädellään selvän merkin seisomaan noususta.
