Ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr.) koskeva rikostutkinta on muistuttanut siitä, kuinka omalaatuinen ministerien virkatehtäviä koskeva oikeusmenettely on. Ministerivastuusta on säädetty perustuslaissa asti.
Muista oikeusprosesseista poikkeava menettely on säädetty koskemaan ministereiden virkatehtäviä, koska hallituksen eli virallisemmin valtioneuvoston toimintakyky on haluttu turvata perustuslain voimalla.
Huolena on ollut, että ministereitä kohtaan voitaisiin nostaa liian herkästi syytteitä, jotka jääväisivät heitä päätöksenteosta ja näin hallitus olisi vaarassa rampautua.
– On haluttu suojata valtioneuvoston toimintaa turhilta ja liian helposti nostetuilta syytteiltä. Asianomaisilla ei ole itsenäistä syyteoikeutta valtioneuvoston jäsenten virkatehtävissä tapahtuneista lainvastaisista menettelyistä, kertoo Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen.
Ministerien virkatehtävissä tapahtuneista rikkeitä käsitellään eduskunnassa siten, että ensin perustuslakivaliokunta perehtyy asiaan ja kuulee useita asiantuntijoita sekä tutkinnan kohteena olevaa ministeriä.
Perustuslain mukaan ministerin virkatehtävien lainmukaisuutta on tutkittava, jos vähintään kymmenen kansanedustajaa tekee asiasta muistutuksen.
Oppositiopuolueiden kansanedustajat tekivät Haaviston virka-asioista muistutuksen noin vuosi sitten.
Muistutusta seuranneen tutkinnan ydinkysymyksenä on ollut se, onko Haavisto syyllistynyt rikokseen, kun ulkoministeriön konsulipäällikkö Pasi Tuominen haluttiin siirtää toiseen tehtävään reilu vuosi sitten.
