Geriatrian emeritusprofessori Raimo Sulkavan mukaan laihtuminen ja vajaaravitsemus ovat paljon yleisempiä ongelmia vanhuksilla kuin ylipaino. Sulkava ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Mikko Björkman korostavat, että riittävä proteiinin ja energian saanti menee ikäihmisillä perinteisten terveellisyyskäsitysten edelle.
Itä-Suomen yliopiston geriatrian emeritusprofessori Raimo Sulkava korosti tänään Nutricia Medicalin järjestämässä tilaisuudessa, että laihduttaminen on nuorten harrastus, johon vanhemmiten ei pitäisi ryhtyä enää ollenkaan.
– Terveyden kannalta on parempi olla sopivasti ylipainoinen. Jos painon pudottamiseen on tarvetta esimerkiksi diabeteksen takia, se on parempi tehdä liikkumalla enemmän kun syömällä vähemmän. Ikäihmisen painoindeksin tulisi olla yli 24, eikä edes 30 ole vielä järin huolestuttava painoindeksi, Sulkava linjaa.
Lihaskato- ja ravitsemustutkimusta vetänyt Helsingin yliopiston lääketieteen tohtori Mikko Björkman on samoilla linjoilla.
– Kun ikäihminen laihtuu, hän laihtuu aina myös lihaksista, vaikka rasvaakin olisi kehossa. Kun lihakset heikkenevät, sattuu helpommin kaatumisia. Tämä johtaa helposti ikävään kierteeseen, kun liikkumista aletaan varoa, ja sitä kautta lihakset surkastuvat entisestään, Björkman sanoo.
Ikäihmiselle lahjaksi vaaka
Björkman kertoo, että arvioiden mukaan 10 – 20 prosenttia suomalaisista ikäihmisistä sairastaa hauraus-raihnaus-oireyhtymää eli gerasteniaa. Sillä tarkoitetaan terveydentilan selkeää heikentymistä ilman selkeästi määritettävää sairautta.

