Fidel Castron poika surmasi itsensä – "Fidelito" oli ydinvoimaekspertti, joka ei koskaan päässyt isänsä varjosta

Fidelito oli ollut sairaalahoidossa masennuksen takia, ja oli avohoidossa riistaässään henkensä eilen.

Fidel Castro Díaz-Balart oli Castron poika tämän ensimmäisestä avioliitosta Mirta Díaz-Balartin kanssa. Hän oli syntynyt vuonna 1949. 

Äitinsä kautta poika-Castrolla oli serkkuja järkähtämättömän antikommunistisissa kuubalaisaktivisteissa Miamissa Floridassa. Äiti kuului vaikutusvaltaiseen sukuun vallankumousta edeltäneessä Kuubassa. 

Lapsuusvuosia Yhdysvalloissa

Castro Díaz-Balart viettikin lapsena äitinsä kanssa useita vuosia Yhdysvalloissa isänsä ja äitinsä katkeran avioeron jälkeen. Kuuban vallankumouksen jälkeen isän onnistui järjestää poikansa takaisin Kuubaan 1959. 

Salskea ja karismaattinen Fidel Castro oli naistenmies. Niinpä Castro Díaz-Balartilla oli ainakin kuusi sisarpuolta isänsä muista naissuhteista. 

Poika-Castron parta oli kuin isä-Castrolla, mutta muuten heillä ei ollut toistensa kanssa paljoakaan yhtäläisyyttä. 

Vuonna 2013 venäläisen Russia Today -kanavan haastattelussa Castro Díaz-Balart sanoi, että lapsena ja nuorena hänen suhde isäänsä oli ohut. 

– Ei ole salaisuus, että nuoruusvuosinani Kuubassa tilanne oli hyvin monimutkainen...ja epäilemättä, niin hän (isäni) kuin muut isot johtajat eivät olleet perheisiinsä paljoa yhteyksissä. Heillä ei ollut mahdollisuuksia olla kuin kuka tahansa ja tulla kotiin rauhallisesti, hän kertoi kanavalle El País -lehden mukaan.

Isänsä varjossa aina

Fidelito ei koskaan päässyt vallankumousisänsä varjosta.

– Hän oli hieman väsynyt siihen, että piti olla Castro, eikä oma itsensä, sanoo Britannian entinen Kuuban-suurlähettiläs Paul Hare uutistoimisto Reutersille. Haren mukaan poika-Castro oli kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja pohdiskeleva.

Castro Díaz-Balart ei viettänytkään koko elämäänsä Karibian isoimmalla saarella. Hän puhui sujuvasti neljää kieltä, espanjaa, englantia, ranskaa ja venäjää. 

Jälkimmäisen kielen hän oppi Neuvostoliitossa, missä opiskeli itsensä tohtoriksi ydinteknologiasta 1970-luvulla. Hän oli maansa ensimmäinen ydinvoimainsinööri. 

Neuvostoliitossa opiskellessaan hän käytti turvallisuussyistä peitenimeä José Raúl Fernández. Hän oli tutkijana Kurtshatovin ydintutkimuslaitoksessa ja opiskeli Lomonosovin yliopistossa Moskovassa. 

Ydinvoimainsinöörin turhautuminen

Fidelito ei koskaan osallistunut kotimaassaan päivänpolitiikkaan. Hän oli kuitenkin vastuussa Kuuban omasta ydinvoimalahankkeesta, Juraguán ydinlaitoksesta.

Se ei koskaan toteutunut, sillä Neuvostoliiton romahdus vei hankkeen rahoituksen mennessään. Voimalahanketta pidetiin Kuuban kunnianhimoisimpana ponnistuksena.

Poika-Castron kerrotaan olleen hyvin turhautunut projektin kaaduttua, ja hän saattoi maksaa siitä, mihin ei voinut mitenkään vaikuttaa, maailman mullistuksiin. 

Vuonna 1992 hänet nimittäin siirrettiin syrjään ydinvoima-asioiden sihteeristön johdosta. Pian sen jälkeen hänen isänsä sanoi, että syynä tähän oli pojan "tehottomuus hoitaa tehtäviään". 

"Minä olen minä ja olosuhteeni"

Sen jälkeen Castro Díaz-Balart vietti hiljaisia vuosia, mutta palasi sittemmin takaisin toimeen. Menehtyessään hän oli Kuuban valtioneuvoston tieteellinen neuvonantaja ja maan tiedeakatemian varapuheenjohtaja. 

Russia Todayn haastattelussa hän lainasi espanjalaisfilosofi José Ortega y Gassetia.

– Minä olen minä ja minun olosuhteeni. Näin voivat sanoa kaikki, ja sen myös minä voin todeta.