Feministisen puolueen Katju Aro löylytti Jussi Niinistön ja Paavo Väyrysen – "Moni on kuullut viestimme"

Ensikertalaisena paikan ottanut puolueen puheenjohtaja Katju Aro, 42, uskalsi vakuuttua vaalimenestyksestään vasta, kun äänet oli laskettu.

Merkkejä mieluisesta äänestystuloksesta oli kuitenkin ilmassa ja ennen vaalipäivää.

– Ihmiset tulivat kadulla kertomaan, että olivat äänestäneet tai aikoivat äänestää meitä tai minua. Oli tosi positiivinen vastaanotto ja yllättävän moni tiesi meidät jo ja tuli tervehtimään.

– Se oli minusta yllättävää, kun olemme olleet puoluerekisterissä vasta tammikuusta lähtien.

Niin. Mikä ihmeen Feministinen puolue? Sukupuolten tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja inhimillistä turvallisuutta ajava puolue perustettiin viime kesänä. Syksyn aikana puolue keräsi 5000 kannattajakorttia ja nyt kuntavaaleissa 1,5 prosenttia kaikista Helsingissä annetuista äänistä. Arolle ääniä kertyi 1542.

Tuoreelle pienpuolueelle se antaa aihetta juhlaan, sillä Aron taakse jäivät äänimäärässä esimerkiksi perussuomalainen puolustusministeri Jussi Niinistö ja kahdeksassa hallituksessa istunut Paavo Väyrynen.

Aro arvioi, että vaalimenestyksen taustalla oli hänen historiansa feministisellä järjestökentällä sekä se, että moni muukin Feministisen puolueen ehdokkaista oli ensikertalaisia.

– Moni todennäköisesti ajatteli, että siinä tilanteessa kannattaa äänestää puolueen puheenjohtajaa.

Toisaalta Aro uskoo, että moni äänestäjistä on nähnyt Feministisen puolueen vastaliikkeenä "ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuusperiaatteen kaventumiselle".

– On ollut nouseva rasismi-ilmiö ja hallituksessa on tehty politiikkaa, joka on osunut aika kovasti juuri naisiin ja vähemmistöihin. Moni on kuullut viestimme siitä, että haluamme puolustaa yhdenvertaisuutta ja pitää huolta kaikista.

Vaihtoehto perinteille

Verkkosivuillaan puoluetta kuvataan vaihtoehtona perinteiselle ”eturyhmien politiikalle”, jossa taloutta ja luokkaa on pidetty keskeisinä poliittisen analyysin välineinä:

– Perinteiset poliittiset ideologiat eivät ole kuitenkaan onnistuneet ratkaisemaan syrjintää, seksismiä ja rasismia, jotka tiedetään yhtä lailla kapitalististen kuin sosialististen järjestelmien ilmiöiksi. Palkkaeroja on kaikissa palkkaluokissa. Sukupuolittunutta ja vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Aron mukaan puolue onkin pyrkinyt irtautumaan perinteisestä oikeisto-vasemmisto-asettelusta vastauksena ”tämän päivän todellisuuteen”.

– Arki, jota ihmiset elävät, ei tuota enää samanlaisia vastauksia kuin se pohja, jolle puolueet ovat aiemmin syntyneet. Yhteiskunnassa on edelleen sosiaaliluokkia ja se on iso kysymys. Työ on olennaisesti muuttunut, eikä vakityö ole monellekaan enää se todellisuus, missä eletään. Se tuottaa erilaista ajattelua.

– Feministisessä näkökulmassa talouteen korostetaan hyvinvointia ja sitä, että palveluita on järkevää tuottaa julkisella sektorilla inhimillisesti. Toisaalta nähdään, että sosiaaliseen hyvään investointi on sijoitus, joka myös tuottaa. Siinä yhdistyy monenlaisia ajatuksia taloudesta.

Puolueessa tiedostetaan, että puolueen nimi voi herättää tunteita.

– Tahdomme osoittaa, että politiikkamme puhuu sen puolesta, että ketään ei jätetä. Pyrimme muuttamaan ennakkoluuloja feminismiä kohtaan näyttämällä, mistä siinä on kyse.

Ensikertalainen myös puoluepolitiikassa

Myös Aro itse ponnistaa perinteisen politiikan ulkopuolelta. Feminismin puolesta hän on kuitenkin kampanjoinut jo ennen kuntavaaleja. Viisi vuotta Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana toiminut Aro kertoo ymmärtäneensä tasa-arvon merkityksen jo lapsuudessaan.

– Luulen, että olen jo aika varhain ajatellut feministisesti, mutta minulla ei ole ollut antaa niille ajatuksille sitä nimeä. Olen kasvanut 80-luvun Suomessa tyttönä ja kokenut jo silloin, että minua ei kohdella aivan tasa-arvoisesti.

Feministiksi hän ryhtyi kutsumaan itseään kuitenkin vasta vuosia myöhemmin.

– Kun puhuin asiasta muiden kanssa, menin yliopistoon ja aloin opiskella naistutkimusta, ymmärsin, että tässä on kyse muustakin kuin minun yksilöllisestä kokemuksestani.

– Jo varhain minulla on kuitenkin ollut kokemus siitä, että maailma ei ole ehkä aivan oikeudenmukainen. Jos sitä haluaa muuttaa, siihen pitää myös itse yrittää vaikuttaa.