USA, 2000. Ohjaajat: Picote Hunt, Hendel Butoy, Eric Goldberg, James Algar, Francis Glebas, Gaetan Brizzi, Paul Brizzi. Tuotanto: Roy E. Disney. Kesto: 75 min.
Walt Disney teki vuonna 1940 alkuperäisen Fantasian, jossa kuvailoittelu oli klassisten suurteosten peitteenä. Hänen haaveenaan oli, että vanhaa elokuvaa täydennettäisiin myöhemmin uusilla musiikkinumeroilla. Fantasia 2000 on vastaus Disneyn toiveeseen. Pelkästä musiikin kuvituksesta puhuminen olisi tässä yhteydessä latteata, sillä animaation koko teknistä ja tyylillistä kirjoa on hyödynnetty upeasti musiikin lumon kuvaamiseen. Jaksot vaihtelevat kepeästä vakavaan, juonellisista kertomuksista abstrakteihin kuvameriin, kolmiulotteisesta tietokoneanimaatioista vanhanaikaisiin piirrostekniikoihin.
Elokuvassa on kahdeksan itsenäistä jaksoa, joista ensimmäinen on Beethovenin kuuluisa 5.sinfonia eli Kohtalon sinfonia. Teoksen ensimmäiset nuotit ovat tuttuja niillekin, jotka eivät ole klassisen musiikin harrastajia. Visuaalisesti vaikuttavin on Fantasian viimeinen osa, jossa Igor Stravinskin Tulilintu-teoksen tahdissa kuvataan kuolemaa ja uuden elämän syntyä. Uuden elämän viriäminen näyttäytyy sekä uskomattomana kuvasoihtuna että liikuttavana kertomuksena. Hauskaa sarjaa edustaa mm. Aku Ankka Nooan jämäkkänä assistenttina, joka ohjaa eläinpareja Nooan kuuluisaan arkkiin. Oma suosikkijaksoni on George Gershwinin Rhapsody in Blue -kappaleeseen sovitettu tarina sosiaalisesti eriarvoisista henkilöistä, joiden elämänpolut risteilevät ja kohtaavat toisensa 1930-luvun lama-ajan New Yorkissa. Tulos on jazzahtavan svengaava ja hauska, ja hyvin gershwiniläisen newyorkilainen. Visuaalinen toteutus on tehty Al Hirschfeldin karikatyyrisiä piirroksia mukaillen. Alkuperäisen Fantasian jaksoista mukana on Mikki Hiiri ja oppipoika, kertomus siitä, kuinka taika karkaa haltijansa käsistä. Toki kaikki muutkin jaksot ansaitsevat kehunsa.
