Kirjailija-toimittaja Eve Hietamiehelle isän julkisuus oli nuorena liikaa. Hän antoi nyrkin puhua, jos kuuli koulussa Härmän Travolta -vitsejä. Aikuistumisen myötä välit isään paranivat, ja myöhemmin Eve ja Heikki Hietamies tekivät yhdessä myös töitä. Nykyään kaksikko asuu samassa taloyhtiössä ja tapaa lähes päivittäin. Yhteydenpito ukkiin on tärkeää Even nelivuotiaalle pojalle.
Eve Hietamiehen ensimmäinen muisto isästään Heikki Hietamiehestä liittyy suureen pettymykseen. Isä oli Even lapsuudessa ja nuoruudessa paljon poissa kotoa. Kun Eve oli 8-vuotias, hänelle kerrottiin, että isä oli matkalla Meksikossa.
– Käänsin sen mielessäni niin, että isäni oli meksikolainen. Kerroin kaikille kavereilleni koulussa, että minulla on meksikolainen isä. Pettymys oli suuri, kun näin hänet rillit päässä ja puku päällä, Eve muistelee.
Vaikka isä ei ollut paikalla, hän oli kuitenkin jollain tavalla läsnä. Eveä huvittaa, kun miehet tilittävät lehdissä sitä, että he olivat paljon pois kotoa lasten ollessa pieniä.
– Ei lapsilla ole traumoja sen suhteen. Oli ikävää, kun isä oli jouluisin pois, mutta ymmärsimme, että se kuuluu työhön.
Kun Eve tuli murrosikään, isän julkisuus ei ollut helppoa. Jälkeenpäin Eve pohtii, että jos vanhemmat olisivat olleet tavalliset Matti ja Maija Meikäläiset, elämä olisi voinut olla vaivattomampaa. Omien sanojensa mukaan Eve vietti teini-iässä lähiökakaran elämää Vuosaaressa.
– Olin kaheli murrosiässä. Opin tappelemaan ja vedin turpaan. Härmän Travolta katkaisi kamelilta selän. Jos joku vitsaili siitä, tulin päälle kuin ammuttu. Kaverit ymmärsivät kyllä olla hiljaa asiasta. En tuntenut häpeää, mutta nuorelle ihmiselle isän julkisuus oli liikaa.
