Tyypillinen viharikos on sanallinen loukkaus, pahoinpitely tai syrjintä. Rikosuhripäivystyksen ja Uskontojen yhteistyöjärjestön Uskot-foorumin toteuttama selvitys Suomessa tapahtuneista viharikoksista osoittaa, että usein tapahtumapaikkana on Helsinki tai jokin muu suurempi kaupunki.
Yleisin vihamotiivi on etninen tai kansallinen tausta, mutta myös seksuaalinen suuntautuminen, uskonto ja vakaumus voivat olla syynä viharikokseen. Varsin usein vihamotiiveja voi olla samaan aikaan useita.
Tänään julkaistu raportti on ensimmäinen uhrien kokemuksiin pohjautuva laajempi ja useita vähemmistöryhmiä koskeva viharikosselvitys Suomessa. Raporttia varten kerättiin kokemuksia Suomessa vuosien 2014–2018 aikana tapahtuneista viharikoksista ja se pohjautuu uhrien kokemuksille ja kertomuksille tapahtuneesta, ei esimerkiksi oikeudenkäyntiaineistoihin. Selvityksessä on noin sata vastausta ja se täydentää viranomaistietoja.
Viranomaisiin ei välttämättä luoteta
Vain osa raportissa kerrotuista viharikostapauksista on ilmoitettu poliisille. Vastaajat kertoivat yleensä ilmoittamatta jättämisen syyksi epäluottamuksen viranomaisapuun.
– En luota poliisiin lainkaan. Tämä johtuu aiemmista kokemuksistani poliisin kanssa, jossa he ovat jättäneet tappouhkaukset, raiskausuhkaukset, väkivallanteot ja muut ilmoitukset tutkimatta ja pahimmissa tapauksissa pahentaneet tilannetta, eräs vastaaja kuvailee.
Jotkut vastaajat ovat myös arvioineet, että poliisilla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta selvittää viharikostilanteita.
– Poliisi tuskin on kiinnostunut väkivallasta, joka ei johtanut vakaviin vammoihin, havainnollistaa yksi vastaaja.