Vain osa viharikoksista ilmoitetaan poliisille – osa uhreista ei luota virkavaltaan: "He ovat jättäneet tappouhkaukset, raiskausuhkaukset ja väkivallanteot tutkimatta"

Yleisin vihamotiivi on etninen tai kansallinen tausta, mutta myös seksuaalinen suuntautuminen, uskonto ja vakaumus voivat olla syynä viharikokseen. Varsin usein vihamotiiveja voi olla samaan aikaan useita.

Tänään julkaistu raportti on ensimmäinen uhrien kokemuksiin pohjautuva laajempi ja useita vähemmistöryhmiä koskeva viharikosselvitys Suomessa. Raporttia varten kerättiin kokemuksia Suomessa vuosien 2014–2018 aikana tapahtuneista viharikoksista ja se pohjautuu uhrien kokemuksille ja kertomuksille tapahtuneesta, ei esimerkiksi oikeudenkäyntiaineistoihin. Selvityksessä on noin sata vastausta ja se täydentää viranomaistietoja.

Viranomaisiin ei välttämättä luoteta

Vain osa raportissa kerrotuista viharikostapauksista on ilmoitettu poliisille. Vastaajat kertoivat yleensä ilmoittamatta jättämisen syyksi epäluottamuksen viranomaisapuun.

– En luota poliisiin lainkaan. Tämä johtuu aiemmista kokemuksistani poliisin kanssa, jossa he ovat jättäneet tappouhkaukset, raiskausuhkaukset, väkivallanteot ja muut ilmoitukset tutkimatta ja pahimmissa tapauksissa pahentaneet tilannetta, eräs vastaaja kuvailee.

Jotkut vastaajat ovat myös arvioineet, että poliisilla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta selvittää viharikostilanteita.

– Poliisi tuskin on kiinnostunut väkivallasta, joka ei johtanut vakaviin vammoihin, havainnollistaa yksi vastaaja.

Raportin mukaan rikos oli usein tapahtunut kadulla, julkisessa liikennevälineessä tai puistossa, mutta myös muun muassa kouluissa tai päiväkodeissa kerrottiin viharikoksista.

Pettymys suomalaisiin

Raportista käy ilmi, että osa vihan kohteeksi joutuneista on pettynyt suomalaisiin ja Suomeen. Eräs vastaaja kertoo tulleensa vakuuttuneeksi, että hän ja lapsensa ovat toisen luokan kansalaisia. Jotkut kokevat, että vihaiset katseet ja käytös rakentavat muuria uhrin ja muun yhteiskunnan välille.

– Ne tekevät minut surulliseksi ja saavat minut tuntemaan itseni taakaksi tässä yhteiskunnassa. Ihmisten kanssa toimiminen ja hyvän elämän eläminen tuntuu mahdottomalta.

Eräs rasismin kohteeksi joutunut kertoo käyvänsä lukiota ja haluavansa opiskella lääkäriksi osallistuakseen Suomen tulevaisuuden rakentamiseen.

– En lähtenyt kotimaastani kuullakseni tätä vihapuhetta. En ole paha tyttö, olen hyvä, aktiivinen tyttö, joka toivoo parasta kaikille muille. Nämä tapaukset aiheuttavat minulle pahaa oloa ja pelkoa. Vihan ja rasismin pelon vuoksi minulla ei enää ole suomalaisia ystäviä.

Viharikos voi olla koventamisperuste

Suomen rikoslaissa ei ole erillistä määritelmää viharikokselle, mutta vihamotiivi voi kuitenkin olla rangaistuksen koventamisperuste.

Poliisiammattikorkeakoulu kerää vuosittain tietoja viharikollisuudesta. Viime vuoden lopulla julkaistun yhteenvedon mukaan poliisin tietoon tuli vuonna 2017 enemmän epäiltyjä viharikoksia kuin sitä edeltävänä vuonna.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan vuonna 2017 kirjattiin yhteensä lähes 1 200 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Kasvua oli kahdeksan prosenttia verrattuna edeltävään vuoteen. Suurin osa vuoden 2017 viharikosilmoituksista sisälsi etniseen tai kansalliseen taustaan liittyviä piirteitä. Yleisin rikosnimike oli pahoinpitely. 

Lue myös: Netin vihapuhe kärjistyi vuonna 2015 – Suomessa valtaosa netin viharikoksista kohdistuu naisiin