Adina Nivukoski on puhelias nuori nainen, jonka sanoja on kuunneltu yhteiskunnassa monella suunnalla – viimeksi viime sunnuntaina presidentti Sauli Niinistön isännöimässä Kultaranta-keskustelussa.
MTV Uutisten haastattelussa Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja esitti muun muassa ideoita siitä, miten erilaisuudesta voitaisiin puhua luontevasti, ketään tikunnokkaan nostamatta.
Adina Nivukoski on ehtinyt moneen mukaan. Etiopiassa syntynyt, Suomeen 1-vuotiaana adoptoitu Adina kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä, edusti syksyllä 2019 Suomen nuorisoa Unescon kokouksessa Pariisissa, aloitti tammikuussa 2020 Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajana ja keskusteli viime viikonloppuna ajankohtaisista asioista presidentti Sauli Niinistön ja arkkiatri Risto Pelkosen kanssa Kultarannassa Yleisradion suorassa lähetyksessä.
– Olihan se aivan uskomaton ja epätodellinen kokemus. Ylipäätään se, että tasavallan presidentti kutsuu keskusteluun. Ja sitten siellä arkkiatri, jolla on huikea ura. Olin koko keskustelun ajan, että vau, Adina kuvailee kokemusta.
Eläväinen Adina sai myös katsojilta palautetta.
–Yksi katsoja muun muassa lähetti palautetta, että voisinko puhua hitaammin, Adina nauraa.
Valoisasti esiintyvä nuori nainen on ehtinyt vakuuttaa yleisönsä jo monesti aiemminkin. Muun muassa viime syksynä pyrkiessään Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajaksi.
– Kampanjoin eri puolilla maata. Loppusyksystä noin 300 lukiolaista kokoontui valitsemaan puheenjohtajan kolmen joukosta liittokokoukseen. Minut valittiin ja aloitin vuoden kestävässä työssäni tammikuussa.
"Rakastin lukiota"
Etiopiassa syntynyt Adina adoptoitiin Pohjanmaalle 1-vuotiaana.
– En muista, että minulle olisi varsinaisesti koskaan kerrottu, että minut on adoptoitu. Siitä ei tehty numeroa, enkä kokenut olevani mitenkään erilainen verrattuna vanhempieni kahteen biologiseen lapseen verrattuna. Jos asiasta tuli puhetta kavereiden kesken, oli reaktio ”Ok, selvä”, ja sitten mentiin elämässä eteenpäin.
Adinalle lukioaika Seinäjoella oli erityisen antoisaa. Yläaste pohjanmaalaisella pikkupaikkakunnalla sitä ennen sen sijaan ei aina ollut yhtä innostavaa aikaa.
– Välillä opettajat toivat melko tökerösti esille, että minä olen erilainen. Ehkä eräskin opettaja tarkoitti hyvää, mutta kun hän pyysi minua jäämään tunnin jälkeen luokkaan ja sanoi, että minun kannattaa olla valmistautunut siihen, että luokan pojat voivat sanoa jotakin ikävää, niin se ei tuntunut oikealta.
Adina miettii nyt vuosia myöhemmin, miten tilanteen olisi voinut hoitaa hienovaraisemmin.
– Erilaisuudesta puhuttaessa ei ainakaan ole hyvä nostaa erikseen esille häntä, joka koetaan erilaiseksi. Ettei nuorelle, joka muutenkin haluaisi sulautua joukkoon, tule sellaista oloa, että hän on nyt tässä hyvin erilainen, kun muut ovat niitä tavallisia.
– Eikä minusta ole myöskään nuoren itsensä tehtävä jotenkin varoa toisten sanomisia. Jos jotakin ongelmallista käytöstä on, niin silloin asiasta pitäisi puhua niille, jotka näin käyttäytyvät, hän pohtii.
Lukiossa Adinalle sen sijaan avautuivat suorastaan taivaan portit.
– Lukiossa oli ihanaa! Rakastin kouluyhteisöä siellä. Opiskelijoihin valettiin uskoa. Aloitin yo-kirjoitukset jo toisella luokalla, enkä aluksi saanut toivomiani arvosanoja. Opettaja sanoi silloin, että muista, että elämässä on muitakin menestymisen mittareita kuin arvosanat. Se auttoi minua todella paljon, opin terveellisempää suhtautumista tulosten tavoitteluun. Sen jälkeen saavutin myös lopulta arvosanat, joista voin olla ylpeä.
Silmät avautuivat Suomen koulun hienoudelle
Nykyisessä toimessaan Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Adina Nivukoski vastaa muun muassa edunvalvonnasta ja koulutuspoliittisista asioista.
– Koulutus on aina kiinnostanut minua. Olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ja siellä näin, miten epätasa-arvoinen yhteiskunta voi olla. Sen jälkeen aloin entistä enemmän arvostaa meidän systeemiämme, jossa kaikilla on mahdollisuus maksuttomaan korkeakoulutukseen tai vastaavaan.
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Adina halusi vaikuttaa koulutusasioihin entistä aktiivisemmin. Hän lähti mukaan lukiolaisten liiton toimintaan ja päätyi lopulta nykyiseen pestiinsä.
– Lukiolaisten liiton puheenjohtajan työ on raskasta, sitä ei käy kieltäminen. Aina pitää olla saatavilla. Mutta olen energinen ihminen, ja jos joku asia on minulle tärkeää, riittää minulla siihen energiaa.
Adina painottaa, että hänelle on tärkeää pitää hyvinvoinnistaan huolta kaiken kiireen keskellä. Yksi tärkeä energian lähde ovat toiset ihmiset.
– Usein sitä elää omassa kuplassaan ja jos tulee ongelma, se tuntuu itsestä todella suurelta. Mutta kun lähdet ulos ja keskustelet muiden kanssa, huomaat, että kaikki kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa. Se muistuttaa ainakin minua siitä, että olemme kaikki inhimillisiä, ja lopulta meitä kaikkia askarruttavat samat asiat.