Filosofi Esa Saarinen astelee keskiviikkoiltapäivän kevätauringossa mäkeä ylös kohti Dipolin pääovea.
Kuukausi sitten hän kohtasi tässä maisemassa mieleltään häiriintyneen opiskelijan, joka puukotti suosittua opettajaa. Saarinen vältti täpärästi vakavammat vammat, jopa kuoleman.
– Olo on hauras, mutta olen mielestäni toipunut hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti.
– Elämä ei ole pelkoa varten. Tälle paluuluennolleni on turvatoimia jonkin verran nostettu, mutta haluan kulkea kaduilla jatkossakin vapaasti, pohtii filosofi Saarinen.
Tärkeintä on se, mitä saan jakaa muille
– Olen hyvin liikuttunut myötätunnosta, jota olen kohdannut - valtavina aaltoina. Tuntemattomat ihmiset nostavat peukkua tai vilkuttavat autosta.
Hän myöntää kuitenkin, että tapahtuma järkytti ja pysäytti syvästi pohtimaan sitä, miten ohut elämänlanka voi olla.
