Formula ykkösiä on viime vuosina arvosteltu niin polttoaineen kuin renkaiden säästämisestä, mutta on asia ollut pinnalla jo paljon aikaisemminkin. Vuoden 1985 San Marinon GP jäi lajin historiaan yhtenä oudoimmista, kun useat kuskit keskeyttivät viimeisillä kierroksilla tiukan polttoainekurin takia.
1980-luvun alussa tallit joutuivat aerodynamiikan karsimisen takia luottamaan enenevissä määrin moottoritehoihin, jotka vuosikymmenen puoliväliin tultaessa nousivat kaikkien aikojen hurjimpiin lukemiin. Turbomoottorit saavuttivat tähän aikaan ensimmäisinä 1 000 hevosvoiman haamurajan, aika-ajoissa jopa reilusti tätä ylemmäs.
Moottoreiden luotettavuudesta ei tosin ollut vielä mitään määräyksiä, joten tallit pystyivät repimään koneistaan kaiken irti yhdellä aika-ajokierroksella, minkä jälkeen ne olivat jo täysin käyttökelvottomia.
Kansainvälinen autourheiluliitto FISA puuttui peliin rajoittamalla bensankulutusta edellisen vuoden 250 litrasta 220 litraan per kisa. Kauden kahdessa ensimmäisessä kisassa Brasiliassa ja Portugalissa uusi rajoitus ei vielä aiheuttanut ongelmia – Estorilissa myös viileä ja sateinen sää vaikutti kisan kestoon – vaikka polttoaine oli toki laskettava kisataktiikkaa suunniteltaessa tarkasti.
Sennan keskeytys sytytti yleisön
Ongelmat ponnahtivat pintaan kauden kolmannessa kisassa Imolassa. Täpärästi Williamsilla ajaneen Keke Rosbergin nenän edestä paalupaikan vienyt Lotus-kuski Ayrton Senna ajoi ylhäisessä yksinäisyydessään kohti kisan voittoa, joka olisi ollut hänelle toinen putkeen Portugalin sateessa tulleen mestarillisen avausvoiton jälkeen.
